Kalevala, 33. runo

Kullervo, Kalervon poika

Kullervon tarina kerrotaan runoissa 31–36.

Mitä tässä runossa tapahtuu

Säkeet 1–98 Kullervo paimenessa ollen ottaa iltapuolella leivän laukustansa, alkaa leikata ja turmelee veitsensä pahanpäiväikseksi, joka käypi häntä sen kovemmin sydämelle, kun veisti oli ainoa su’ultansa jäänyt muistokalu.
Säkeet 99–184 Miettii kostoa emännälle, ajaa karjan suohon, kokoaa lauman susia ja karhuja, jotka illalla ajaa kotiin.
Säkeet 185–296 Emäntä lypsylle mennessä revitään ja surmataan pedoilta.

Tiivistelmät: Elias Lönnrot, Kalevala 1849 (Avoin Kalevala, SKS).

Säkeet 1–98

Kullervo paimenessa ollen ottaa iltapuolella leivän laukustansa, alkaa leikata ja turmelee veitsensä pahanpäiväikseksi, joka käypi häntä sen kovemmin sydämelle, kun veisti oli ainoa su’ultansa jäänyt muistokalu.

Alkuteksti, 1849Englanninnos: W. F. Kirby, 1907

1Kullervo, Kalervon poika,Kullervo, Kalervo's offspring,

2otti konttihin evästä,Put his lunch into his wallet,

3ajoi lehmät suota myöten,Drove the cows along the marshes,

4itse kangasta kapusi.While across the heath he wandered,

5Sanan virkki vierressänsä,And he spoke as he was going,

6kertoeli käyessänsä:And repeated on his journey,

7"Voi minä poloinen poika,"Woe to me, a youth unhappy,

8voi poika polon-alainen!And a youth of wretched fortune!

9Jo minä johonki jou'uin,Wheresoe'er I turn my footsteps,

10jou'uin joutavan jälille,Nought but idleness awaits me;

11härän hännän paimeneksi,I must watch the tails of oxen,

12vasikkojen vaalijaksi,And must watch the calves I follow,

13joka suon on sotkijaksi,Always tramping through the marshes,

14maan pahan matelijaksi!"Through the worst of level country."

15Istui maahan mättähälle,Then upon the ground he rested,

16päätyi päivän rintehesen.On a sunny slope he sat him,

17Siinä virkki virsissänsä,And he then composed these verses,

18lauluissansa noin lateli:And expressed himself in singing:

19"Paistapa, Jumalan päivä,"Sun of Jumala, O shine thou,

20Herran kehrä, hellitteleOf the Lord, thou wheel, shine warmly,

21sepon karjan kaitsijalle,On the warder of the smith's herd,

22poloiselle paimenelle,And upon the wretched shepherd,

23elä Ilmarin tuville,Not on Ilmarinen's household,

24emännällen ensinkänä!Least of all upon the mistress,

25Emäntä hyvin elävi,For the mistress lives luxurious,

26vehnäsiä viiltelevi,And the wheaten-bread she slices,

27piirosia pistelevi,And the finest cakes devours,

28voita päälle vuolaisevi.And she spreads them o'er with butter,

29Paimen parka kuivan leivän,Gives the wretched shepherd dry bread,

30kuivan kuoren kurskuttavi,Dry crusts only for his chewing,

31kauraisen kavertelevi,Only oaten-cake she gives me,

32lemettisen leikkoavi,Even this with chaff she mixes,

33olkisen ojentelevi,Even straw she scatters through it,

34petäjäisen peiputtavi,Gives for food the bark of fir-tree,

35veen lipillä luikkoaviWater in a birch-bark bucket,

36märän mättähän nenästä.Upscooped 'mid the grassy hillocks.

37"Mene, päivä, viere, vehnä,March, O sun, and wheat, O wander,

38alene, Jumalan aika!Sink in Jumala's own season,

39Kule, päivä, kuusikolle,Hasten, sun, among the pine-trees,

40viere, vehnä, vitsikölle,Wander, wheat, into the bushes,

41karkoa katajikolle,'Mid the junipers, O hasten,

42lennä leppien tasalle!Fly thou to the plains of alder,

43Päästä paimenta kotihinLead thou then the herdsman homeward,

44voivatia vuolemahan,Give him butter from the barrel,

45rieskoa repäisemähän,Let him eat the freshest butter,

46kakkaroita kaivamahan!"Over all the cakes extending."

47Silloin Ilmarin emäntä,But the wife of Ilmarinen

48paimenen pajattaessa,While the shepherd was lamenting,

49Kullervoisen kukkuessa,And while Kullervo was singing,

50jo oli vuollut voivatinsa,Ate the butter from the barrel,

51itse rieskansa reväisnyt,And she ate the freshest butter,

52kakkaransa kaivaellut;And upon the cakes she spread it,

53keittänyt vetisen vellin,And hot soup had she made ready,

54kylmän kaalin Kullervolle,But for Kullervo cold cabbage,

55jost' oli rakki rasvan syönyt,Whence the dog the fat had eaten,

56Musti murkinan pitänyt,And the black dog made a meal from,

57Merkki syönyt mielin määrin,And the spotted dog been sated,

58Halli haukannut halunsa.And the brown dog had sufficient.

59Lintunen lehosta lauloi,From the branch there sang a birdling,

60pieni lintu pensahasta:Sang a small bird from the bushes,

61"Jos oisi aika orjan syöä,"Time 'tis for the servant's supper,

62isottoman illastella."O thou orphan boy, 'tis evening."

63Kullervo, Kalervon poika,Kullervo, Kalervo's offspring,

64katsoi pitkän päivän päälle.Looked, and saw the sun was sinking,

65Itse tuon sanoiksi virkki:And he said the words which follow:

66"Jo nyt on aika atrioia,"Now the time has come for eating,

67aika ruoalle ruveta,Yes, the time has come for eating,

68evähiä etsiskellä."Time it is to take refreshment."

69Ajoi lehmänsä levolle,So to rest he drove the cattle,

70karjan maata kankahalle;On the heath he drove the cattle,

71itse istui mättähälle,And he sat him on a hillock,

72vihannalle turpehelle.And upon a green hill sat him.

73Laski laukkunsa selästä,From his back he took his wallet,

74otti leivän laukustansa,Took the cake from out the wallet,

75katselevi, kääntelevi.And he turned it round and eyed it,

76Tuosta tuon sanoiksi virkki:And he spoke the words which follow:

77"Moni on kakku päältä kaunis,"Many a cake is outside handsome,

78kuorelta kovin sileä,And the crust looks smooth from outside,

79vaan on silkkoa sisässä,But within is only fir-bark,

80akanoita alla kuoren."Only chaff beneath the surface."

81Veti veitsensä tupestaFrom the sheath he took his knife out,

82leivän leikkaellaksensa:And to cut the cake attempted.

83veitsi vierähti kivehen,On the stone the knife struck sharply,

84kasahutti kalliohon;And against the stone was broken.

85terä vieri veitsosesta,From the knife the point was broken;

86katkesi kurauksuesta.And the knife itself was broken.

87Kullervo, Kalervon poika,Kullervo, Kalervo's offspring,

88katselevi veitsyttänsä,Looked, and saw the knife was broken,

89itse päätyi itkemähän.And at length he burst out weeping,

90Sanan virkkoi, noin nimesi:And he said the words which follow:

91"Yks' oli veitsi veikkoutta,"Save this knife I'd no companion,

92yksi rauta rakkautta,Nought to love except this iron,

93isän saamoa eloa,'Twas an heirloom from my father,

94vanhemman varustamata;And the aged man had used it.

95senki katkaisin kivehen,Now against a stone 'tis broken,

96karahutin kalliohon,'Gainst a piece of rock 'tis shattered

97leipähän pahan emännän,In the cake of that vile mistress,

98pahan vaimon paistamahan!Baked there by that wicked woman.

Kansanrunot, joilla on yhteistä säeainesta tämän jakson kanssa

SKVR VII2 3238. — Ilomantsi · 1846 · A. E. Ahlqvist

Kalevala	Kansanruno
39 Kule, päivä, kuusikolle,	kulu, päivä, kuusikolle,
40 viere, vehnä, vitsikölle,	viere vehnä koivikoille,
43 Päästä paimenta kotihin	päästä paimenta kotihin
51 itse rieskansa reväisnyt,	itse rieskansa repäsi;

Lisää yhteisiä säkeitä (1)

Kalevala	Kansanruno
56 Musti murkinan pitänyt,	Musti murkinan pitänyt.

SKVR XIII3 7782. — Uusikirkko Vpl. · 1847 · D. E. D. Europaeus

Kalevala	Kansanruno
29 Paimen parka kuivan leivän,	Paimen kuivan leivän syöpi,
39 Kule, päivä, kuusikolle,	Kule päivä kuusikolle,
42 lennä leppien tasalle!	Lennä leppien tasalle
43 Päästä paimenta kotihin	Las'e paimenta kotihin.

Lisää yhteisiä säkeitä (1)

Kalevala	Kansanruno
54 kylmän kaalin Kullervolle,	Kylmän kaalin, kylmän taarin,

SKVR I2 936. — Uhtua · 1834 · Elias Lönnrot

Kalevala	Kansanruno
39 Kule, päivä, kuusikolle,	kuule päivä kuusikolle
40 viere, vehnä, vitsikölle,	viere vehnä koivikolla
61 "Jos oisi aika orjan syöä,	aika syöä uuen orjan
81 Veti veitsensä tupesta	veti veitsensä kivehen

SKVR XIII3 7746. — Etelä-Karjala · 1837 · Elias Lönnrot

Kalevala	Kansanruno
37 "Mene, päivä, viere, vehnä,	Mene, päivä, viere, viikko,
38 alene, Jumalan aika!	Alene Jumalan aika,
43 Päästä paimenta kotihin	Lase paimenta kotihin
55 jost' oli rakki rasvan syönyt,	Tuost oli rakki rasvan syönyt,

SKVR VII2 3234. — Korpiselkä · 1847 · R. Polén

Kalevala	Kansanruno
39 Kule, päivä, kuusikolle,	Kule, päivä, kuusikolle,
43 Päästä paimenta kotihin	Päästä paimenet kotihin
46 kakkaroita kaivamahan!"	Kakkaroita kaivamahan,
56 Musti murkinan pitänyt,	Musti murkinan pitännä.

Yhteistä säeainesta tämän jakson kanssa on muillakin kansanrunoilla; lukunäkymä näyttää kunkin säkeen lähimmät vastineet.

Säkeet 99–184

Miettii kostoa emännälle, ajaa karjan suohon, kokoaa lauman susia ja karhuja, jotka illalla ajaa kotiin.

99"Millä nyt maksan naisen naurun,"How shall I for this reward her,

100naisen naurun, piian pilkan,Woman's prank, and damsel's mockery,

101akan ilkeän evähät,And destroy the base old woman,

102pahan porton paistannaiset?"And that wicked wench, the bakeress?"

103Varis vaakkui varvikosta,Then a crow cawed from the bushes,

104varis vaakkui, korppi koikkui:Cawed the crow, and croaked the raven.

105"Oi on kurja kullansolki,"O thou wretched golden buckle,

106ainoa Kalervon poika!Kalervo's surviving offspring,

107Mit' olet mielellä pahalla,Wherefore art thou so unhappy,

108syämellä synkeällä?Wherefore is thy heart so troubled?

109Ota vitsa viiakosta,Take a switch from out the bushes,

110koivu korven notkelmosta,And a birch from forest-valley,

111aja suolle sontareiet,Drive the foul beasts in the marshes,

112lehmät liejuhun levitäChase the cows to the morasses,

113puolen suurille susille,Half to largest wolves deliver,

114toisen korven kontioille!Half to bears amid the forest.

115"Kaikoa suet kokohon,"Call thou all the wolves together,

116karhut kaikki katrahasen!All the bears do thou assemble,

117Suet pistä Pienikiksi,Change the wolves to little cattle,

118karhut Kyytäksi kyhäise,Make the bears the larger cattle,

119aja karjana kotihin,Lead them then like cattle homeward,

120kirjavana kartanolle!Lead them home like brindled cattle;

121Sillä maksat naisen naurun,Thus repay the woman's jesting,

122pahan vaimon parjaukset."And the wicked woman's insult."

123Kullervo, Kalervon poika,Kullervo, Kalervo's offspring,

124itse tuon sanoiksi virkki:Uttered then the words which follow:

125"Malta, malta, hiien huora!"Wait thou, wait thou, whore of Hiisi,

126Jos itken isoni veistä,For my father's knife I'm weeping,

127vielä itkenet itseki,Soon wilt thou thyself be weeping,

128itket lypsylehmiäsi."And be weeping for thy milchkine."

129Otti vitsan viiakosta,From the bush a switch he gathered,

130katajaisen karjanruoskan;Juniper as whip for cattle,

131sorti suohon lehmäkarjan,Drove the cows into the marshes,

132härät murtohon murentiAnd the oxen in the thickets,

133puoliksi susien syöä,Half of these the wolves devoured,

134puolen korven kontioille.To the bears he gave the others,

135Suet lausui lehmäsiksi,And he sang the wolves to cattle,

136karhut karjaksi rakenti,And he changed the bears to oxen,

137minkä pisti Pienikiksi,Made the first the little cattle,

138kunka Kyytäksi kyhäisi.Made the last the larger cattle.

139Lonkui päivä lounahasen,In the south the sun was sinking,

140kiertyi keski-illoillensa,In the west the sun descended,

141kulki kuusikon tasalle,Bending down towards the pine-trees

142lenti lehmäslypsykselle.At the time of cattle-milking.

143Tuo pahainen paimen raiska,Then the dusty wicked herd-boy,

144Kullervo, Kalervon poika,Kullervo, Kalervo's offspring,

145ajoi kontiot kotihin,Homeward drove the bears before him,

146susikarjan kartanolle.And the wolf-flock to the farmyard,

147Vielä neuvoi karhujansa,And the bears he thus commanded,

148susillensa suin puheli:And the wolves he thus instructed:

149"Repäise emännän reisi,"Tear the mistress' thighs asunder,

150pure puoli pohkeata,See that through her calves you bite her,

151kun tulevi katsomahan,When she comes to look around her,

152lyykistäikse lypsämähän!"And she bends her down to milk you."

153Teki luikun lehmän luista,Then he made a pipe of cow-bone,

154härän sarvesta helinän,And a whistle made of ox-horn,

155torven Tuomikin jalasta,From Tuomikki's leg a cow-horn,

156pillin Kirjon kinterestä.And a flute from heel of Kirjo,

157Lujahutti luikullansa,Then upon the horn blew loudly,

158toitahutti torvellansaAnd upon his pipe made music.

159kolmasti kotimäellä,Thrice upon the hill he blew it,

160kuuesti kujosten suussa.Six times at the pathway's opening.

161Tuop' on Ilmarin emäntä,Then did Ilmarinen's housewife,

162sepon akka, selvä nainen,Wife of smith, an active woman,

163viikon maiotta viruvi,Who for milk had long been waiting,

164kesävoitta kellettävi.And expecting summer butter,

165Kuuli suolta soittamisen,Hear the music on the marshes,

166kajahuksen kankahalta.And upon the heath the cattle,

167Sanovi sanalla tuolla,And she spoke the words which follow,

168lausui tuolla lausehella:And expressed herself in thiswise:

169"Ole kiitetty, Jumala!"Praise to Jumala be given,

170Torvi soipi, karja saapi!Sounds the pipe, the herd is coming,

171Mist' on orja sarven saanut,Whence obtained the slave the cow-horn,

172torven raataja tavannut,That he made a horn to blow on?

173kun tuo soitellen tulevi,Wherefore does he thus come playing,

174toitatellen torvettavi,Blowing tunes upon the cow-horn,

175puhki korvani puhuvi,Blowing till he bursts the eardrums,

176läpi pääni läylentävi?"And he gives me quite a headache?"

177Kullervo, Kalervon poika,Kullervo, Kalervo's offspring,

178sanan virkkoi, noin nimesi:Answered in the words which follow:

179"Suolt' on orja sarven saanut,"In the swamp the horn was lying,

180tuonut torven liettehestä.From the sand I brought the cow-horn,

181Jo nyt on karjasi kujalla,To the lane I brought your cattle,

182lehmät lääväpellon päässä;In the shed the cows are standing;

183saaospa savun panohon,Come you forth to smoke the cattle,

184käyös lehmät lypsämähän!"And come out to milk the cattle."

Kansanrunot, joilla on yhteistä säeainesta tämän jakson kanssa

SKVR XII1 122. — Pohjois-Pohjanmaa · 1822 · Zacharias Topelius

Kalevala	Kansanruno
100 naisen naurun, piian pilkan,	Piian pilkan, naisen naurun,
145 ajoi kontiot kotihin,	Ajoi kontiot kotia,
148 susillensa suin puheli:	Susillehen suin puheli:
149 "Repäise emännän reisi,	"Repäse emännän reisi."

Lisää yhteisiä säkeitä (6)

Kalevala	Kansanruno
153 Teki luikun lehmän luista,	Teki luikun lehmän luista,
154 härän sarvesta helinän,	Härän sarvista helinän;
169 "Ole kiitetty, Jumala!	"Ole kiitetty Jumala!
170 Torvi soipi, karja saapi!	Torvi soipi, karja saapi;
175 puhki korvani puhuvi,	Puhki korvani puhuuvi,
176 läpi pääni läylentävi?"	Läpi pääni läylentäävi."

JR 27006 — Sotkamo · 1886 · A. V. Komulainen

Kalevala	Kansanruno
153 Teki luikun lehmän luista,	Teki luikun lehmän luista
154 härän sarvesta helinän,	Härän sarvesta helinän
170 Torvi soipi, karja saapi!	"Torvi soipi, karja saapi
175 puhki korvani puhuvi,	Puhki korvani puhuvat.

Lisää yhteisiä säkeitä (1)

Kalevala	Kansanruno
176 läpi pääni läylentävi?"	Läpi pääni läylentävät.

JR 53539 — Kitee · 1896 · Matti Pennanen

Kalevala	Kansanruno
100 naisen naurun, piian pilkan,	Piijan pilkan naisen naurun
153 Teki luikun lehmän luista,	Teki luikut lehmän luista
169 "Ole kiitetty, Jumala!	Ole kiitetty Jumala
170 Torvi soipi, karja saapi!	Torvi soipi karja käypi

Lisää yhteisiä säkeitä (1)

Kalevala	Kansanruno
176 läpi pääni läylentävi?"	Läpi pääni läilättävät

JR 44853 — Sakkola · 1887 · A. D. Neovius

Kalevala	Kansanruno
116 karhut kaikki katrahasen!	karhut kaikki katrahaa
125 "Malta, malta, hiien huora!	malta, malta huora parka
155 torven Tuomikin jalasta,	torven Torstiki jalasta
156 pillin Kirjon kinterestä.	pillin Kirjun kinterestä

JR 44863 — Sakkola · 1888 · A. D. Neovius

Kalevala	Kansanruno
116 karhut kaikki katrahasen!	karhut kaikki k rahaa
126 Jos itken isoni veistä,	jos itken isäni veistä
155 torven Tuomikin jalasta,	torven Torstikin jalasta
156 pillin Kirjon kinterestä.	pillin Kirjon kinterestä

Yhteistä säeainesta tämän jakson kanssa on muillakin kansanrunoilla; lukunäkymä näyttää kunkin säkeen lähimmät vastineet.

Säkeet 185–296

Emäntä lypsylle mennessä revitään ja surmataan pedoilta.

185Sepä Ilmarin emäntäThen did Ilmarinen's housewife

186käski muorin lypsämähän:Bid the mother milk the cattle.

187"Käypä, muori, lypsämähän,"Mother, go and milk the cattle,

188raavahat rakentamahan!Do thou go to tend the cattle,

189Enpä itse ennättäisiFor I think I cannot finish

190taikinan alustehelta."Kneading dough as I would have it."

191Kullervo, Kalervon poika,Kullervo, Kalervo's offspring,

192sanan virkkoi, noin nimesi:Answered in the words which follow:

193"Ainapa hyvät emännät,"Ever do the thrifty housewives,

194taitavat taloiset vaimotEver do the careful housewives

195itse ennen lehmät lypsi,Go the first to milk the cattle,

196itse raavahat rakenti."Set themselves to milk the cattle."

197Siitä Ilmarin emäntäThen did Ilmarinen's housewife

198sai itse savupanolle,Hasten forth to smoke the cattle,

199tuosta lypsylle tulevi.And she went to milk the cattle,

200Katsoi kerran karjoansa,And surveyed the herd before her,

201silmäeli siivatoita;Gazed upon the horned cattle,

202sanan virkkoi, noin nimesi:And she spoke the words which follow:

203"Karja on kaunihin näköinen,"Beauteous is the herd to gaze on,

204siivatat sileäkarvat,Very sleek the horned cattle,

205kaikki ilveksen iholla,They have all been rubbed with lynx-skin

206metsän uuhen untuvalla,And the wool of sheep of forest,

207tuntuvilla tummelilla,Well-filled, too, are all their udders,

208nännillä näpähyvillä."And expanded with their fulness."

209Lyhmistihe lypsämähän,So she stooped her down to milk them,

210heittihe heruttamahan.And she sat her down for milking,

211Veti kerran, tuosta toisen,Pulled a first time and a second,

212kohta kolmatta yritti:And attempted it a third time,

213susi päälle suimastaikse,And the wolf sprang fiercely at her,

214karhu päälle kuopaiseikse.And the bear came fiercely after.

215Susi suun revittelevi,At her mouth the wolf was tearing,

216karhu kiskoi kinttusuonet,And the bear tore through her tendons,

217puri puolen pohkeata,Halfway through her calves they bit her,

218katkoi kannan sääriluusta.And they broke across her shinbones.

219Kullervo, Kalervon poika,Kullervo, Kalervo's offspring

220sillä kosti piian pilkan,Thus repaid the damsel's jesting,

221piian pilkan, naisen naurun,Damsel's jesting, woman's mocking,

222pahan vaimon palkan maksoi.Thus repaid the wicked woman.

223Ilmarin iso emäntäIlmarinen's wife illustrious

224itse loihe itkemähän,Then herself was brought to weeping,

225sanan virkkoi, noin nimesi:And she spoke the words which follow:

226"Pahoin teit sä, paimo parka!"Ill thou dost, O wicked herdsman,

227Ajoit kontiot kotihin,Driving bears unto the homestead,

228suet suurille pihoille!"To the yard these wolves gigantic."

229Kullervo, Kalervon poika,Kullervo, Kalervo's offspring

230tuopa tuohon vastaeli:Heard, and thus he made her answer:

231"Pahoin tein mä, paimen parka,"Ill I did, a wicked herd-boy,

232et hyvin, emäntä parka!Not so great as wicked mistress.

233Leivoit sie kivisen leivän,In my cake a stone she baked me,

234kakun paistoit kallioisen:Baked a lump of rock within it,

235ve'in veitseni kivehen,On the stone my knife struck sharply,

236karahutin kalliohon'Gainst the rock my knife was shattered;

237ainoan isoni veitsen,'Twas the knife of mine own father,

238sukukuntani kuraksen!"Of our race a cherished heirloom."

239Sanoi Ilmarin emäntä:Then said Ilmarinen's housewife,

240"Oi sie paimo, armas paimo!"O thou herd-boy, dearest herd-boy,

241Myöstytäpä miettehesi,Wilt thou alter thy intention,

242perin lausu lausehesi,And recall thy words of magic,

243päästä suen suutehista,And release me from the wolf's jaws,

244karhun kynnestä kavista!From the bear's claws now release me?

245Mie sun paioilla parannan,Better shirts will I then give you,

246kaatioilla kaunistelen,And will give you handsome aprons,

247syötän voilla, vehnäsillä,Give you wheaten-bread, and butter,

248juotan rieskamaitosilla;And the sweetest milk for drinking,

249vuoen syötän raatamatta,For a year no work will give you,

250toisen työlle työntämättä.Give you light work in the second.

251"Kun et jou'u päästämähän,"If you haste not to release me,

252käy pian kerittämähän,Come not quickly to my rescue,

253kohta kaaun kuolijaksi,Death will quickly fall upon me,

254muutun mullan muotoiseksi."And to earth shall I be altered."

255Kullervo, Kalervon poika,Kullervo, Kalervo's offspring,

256sanan virkkoi, noin nimesi:Answered in the words which follow:

257"Kun on kuollet, kuolkosipa,"If you die, so may you perish,

258kaotkosi, kun kaonnet!If you perish, may you perish!

259Sija on maassa mennehillä,Room there is in earth to hold you,

260kalmassa kaonnehilla,Room in Kalma's home for lost ones,

261maata mahtavaisimmanki,For the mightiest there to slumber,

262leve'immänki levätä."For the proudest to repose them."

263Sanoi Ilmarin emäntä:Then said Ilmarinen's housewife,

264"Oi Ukko, ylijumala!"Ukko, thou, of Gods the highest,

265Jou'uttele jousi suuri,Haste to bend thy mighty crossbow,

266katso kaaresi parahin,Of thy bows the best select thou,

267pane vaskinen vasamaTake thou then a bolt of copper,

268tuon tulisen jousen päälle!And adjust it to the crossbow,

269Työnnytä tulinen nuoli,Shoot thou then a flaming arrow,

270ammu vaskinen vasama,Shoot thou forth the bolt of copper,

271ammu kautta kainaloien,Shoot it quickly through the arm-pits,

272halki hartiolihojen:Shoot it that it split the shoulders.

273kaa'a tuo Kalervon poika,Thus let Kalervo's son perish,

274ammu kurja kuolijaksiShoot thou dead this wicked creature,

275nuolella teräsnenällä,Shoot him with the steel-tipped arrow,

276vasamalla vaskisella!"Shoot him with thy bolt of copper."

277Kullervo, Kalervon poika,Kullervo, Kalervo's offspring,

278itse tuon sanoiksi virkki:Uttered then the words which follow:

279"Oi Ukko, ylijumala!"Ukko, thou, of Gods the highest,

280Elä sie minua ammu!Shoot me not as she has prayed thee,

281Ammu Ilmarin emäntä,Shoot the wife of Ilmarinen,

282kaota katala nainenDo thou kill this wicked woman,

283siirtymättänsä sijalta,Ere from off this spot she riseth,

284kulkematta kunnekana!"Or can move herself from off it."

285Siitä Ilmarin emäntä,Then did Ilmarinen's housewife,

286tuo tarkan takojan nainen,Wife of that most skilful craftsman,

287vieri kohta kuolijaksi,On the spot at once fall dying,

288kaatui kattilanoeksiFell, as falls the soot from kettle,

289oman pirttinsä pihalle,In the yard before her homestead,

290kape'ille kartanoille.In the narrow yard she perished.

291Se oli meno nuoren naisen,Thus it was the young wife perished,

292kanssa kaunihin emännän,Thus the fairest housewife perished,

293jot' oli viikon valvateltu,Whom the smith so long had yearned for,

294vuosin kuusin kuulusteltuAnd for six long years was sought for,

295Ilmarin iki-iloksi,As the joy of Ilmarinen,

296sepon kuulun kunniaksi.Pride of him, the smith so famous.

Kansanrunot, joilla on yhteistä säeainesta tämän jakson kanssa

SKVR XII1 122. — Pohjois-Pohjanmaa · 1822 · Zacharias Topelius

Kalevala	Kansanruno
186 käski muorin lypsämähän:	Käski muorin kytkemähän:
188 raavahat rakentamahan!	Raavahat rakentamahan."
220 sillä kosti piian pilkan,	Sillä kosti piian pilkan,
221 piian pilkan, naisen naurun,	Piian pilkan, naisen naurun,

Lisää yhteisiä säkeitä (2)

Kalevala	Kansanruno
222 pahan vaimon palkan maksoi.	Pahan vaimon palkan maksan?
227 Ajoit kontiot kotihin,	Ajoi kontiot kotihin,

SKVR I2 936. — Uhtua · 1834 · Elias Lönnrot
Kalevala Kansanruno
215 Susi suun revittelevi, susi suun revitteleepi
221 piian pilkan, naisen naurun, naisen nakrun piian pilkan
227 Ajoit kontiot kotihin, ajan kontiot kotihin
SKVR I2 941. — Uhtua · 1835 · Elias Lönnrot
Kalevala Kansanruno
213 susi päälle suimastaikse, Susi päälle suimastiin,
214 karhu päälle kuopaiseikse. Karhu päälle kuopasiin,
221 piian pilkan, naisen naurun, Naisten naurun, piian pilkan,
SKVR VII1 887. — Suojärvi · 1846 · D. E. D. Europaeus
Kalevala Kansanruno
243 päästä suen suutehista, Päästä suen hampahasta,
244 karhun kynnestä kavista! Karhun kynnestä kavista!
246 kaatioilla kaunistelen, Mie silma kaatioilla kaunistelen,

Kalevala	Kansanruno
215 Susi suun revittelevi,	susi suun revitteleepi
221 piian pilkan, naisen naurun,	naisen nakrun piian pilkan
227 Ajoit kontiot kotihin,	ajan kontiot kotihin

Kalevala	Kansanruno
213 susi päälle suimastaikse,	Susi päälle suimastiin,
214 karhu päälle kuopaiseikse.	Karhu päälle kuopasiin,
221 piian pilkan, naisen naurun,	Naisten naurun, piian pilkan,

Kalevala	Kansanruno
243 päästä suen suutehista,	Päästä suen hampahasta,
244 karhun kynnestä kavista!	Karhun kynnestä kavista!
246 kaatioilla kaunistelen,	Mie silma kaatioilla kaunistelen,

Tekstistä ja kansanrunoista

Miten runot löydettiin: kansanruno näytetään jakson alla, jos vähintään kolme jakson säettä, jotka ulottuvat vähintään neljän säkeen alueelle, voidaan yhdistää pareiksi runon säkeiden kanssa. Kukin säe voi kuulua vain yhteen pariin. Parin säkeillä on vähintään kaksi yhteistä sanaa, ja niitä on vähintään puolet säeparin kaikista eri sanoista. Sanoja verrataan kirjoitusasun mukaan, joten murremuoto lasketaan eri sanaksi. Pois on jätetty säkeet, jotka esiintyvät Kalevalassa viisi kertaa tai useammin, kuten ”Kullervo, Kalervon poika”, sekä parit, joiden yhteiset sanat kuuluvat kaikki Kalevalan sadan yleisimmän sanan joukkoon. Ensin ovat runot, joissa on eniten pareja, ja tasatilanteessa aiemmin muistiin merkityt. Kunkin jakson alla näytetään enintään viisi runoa.

Runot on merkitty muistiin eri aikoina: osa ennen vuoden 1849 Kalevalan ilmestymistä, osa myöhemmin, jolloin laulajat ovat jo voineet oppia kirjasta. Siksi kunkin runon kohdalla on vuosi, jona se merkittiin muistiin. Runoja, jotka arkisto on luokitellut Kalevalasta opituiksi, ei ole mukana. Pois on jätetty myös runot, jotka tarkemmin luettuina osoittautuivat painetun tekstin mukaisiksi; epävarmoissa tapauksissa runon kohdalla on huomautus.

Yhteinen säe ei osoita, että Lönnrot olisi tuntenut tai käyttänyt runoa: samoja säkeitä lauloivat monet laulajat monilla seuduilla. Siitä, mihin Lönnrot nojasi, katso Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Avoimen Kalevalan kommentaaria; linkki on jokaisen runon sivulla. Kunkin säkeen lähimmät vastineet ovat lukunäkymässä, ja myös Runoregi, FILTER-hankkeen tutkimustyökalu, näyttää samankaltaiset säkeet säe säkeeltä.

Suomenkielinen teksti on vuoden 1849 Kalevala sellaisena kuin se on RunoVersen lukunäkymässä. Sen kirjoitusasu on uudempi kuin ensipainoksen (esimerkiksi Venäjän ja kaitsijaksi, joiden kohdalla ensipainoksessa on Wenäjän ja kaitsiaksi), ja joissakin säkeissä sanamuoto poikkeaa ensipainoksesta. Ensipainoksen tekstin näyttää Avoin Kalevala. Lukunäkymän tekstin kirjoitusvirheet on näillä sivuilla korjattu ensipainoksen mukaan. Säkeet on numeroitu kuten ensipainoksessa. Englanninnos on W. F. Kirbyn käännös vuodelta 1907, ja se seuraa alkutekstiä säe säkeeltä.

Tällä sivulla luetelluista 12 kansanrunosta 4 on merkitty muistiin vuoden 1849 jälkeen.

Kalevalan suomenkielinen teksti: Kirjalliset runot -korpus (KR), jonka Sakari Korpikallio on koonnut Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa (SKS) FILTER- ja REFOP-hankkeissa, CC BY 4.0. Lönnrotin tiivistelmät Avoimen Kalevalan (SKS) litteroinnin mukaan, CC BY 4.0. Englanninnos: W. F. Kirby, 1907. Kansanrunot SKVR-verkkopalvelusta (SKVR- ja JR-korpukset, toim. Saarinen, Alén, Niku, Kallio ja Stark, SKS 2024–, CC BY 4.0), kukin SKVR- tai JR-numerollaan; Viron kansanrunousarkiston (Viron kirjallisuusmuseo) runot arkistotunnuksellaan.