Kullervon tarina Kalevalassa

Kullervon tarina kerrotaan vuoden 1849 Kalevalan runoissa 31–36. Kunkin runon sivulla on alkuteksti ja W. F. Kirbyn englanninnos säe säkeeltä, jokaisen jakson tiivistelmä sekä kansanrunot, joilla on yhteistä säeainesta jakson kanssa.

Tarinan alku: 31. runo.

Runot 31–36

1. 31. runo Kasvatti emo kanoja

   Untamo nostaa sodan veljeänsä Kalervoa vasten, kaataa Kalervon joukkonensa, ettei jää kun yksi raskas vaimonpuoli koko su'usta jälille; vaimon viepi kanssansa, ja sille syntyy Untamolassa poika Kullervo. Kullervo jo kätkyessä miettii kostoa Untamolle, ja Untamo kokee monella tavalla surmata häntä; ei saa henkeä pois. Suuremmaksi kasvettuansa turmelee Kullervo kaikki työnsä ja Untamo tuskissansa myöpi hänen Ilmariselle orjaksi.

2. 32. runo Kullervo, Kalervon poika

   Ilmarisen emäntä panee Kullervon paimeneen ja leipoo ilkoisillansa kiven hänelle eväskakkuun. Emäntä laskee karjan tavallisten karjan ja otson lukujen lukemisella laitumelle.

3. 33. runo Kullervo, Kalervon poika

   Kullervo paimenessa ollen ottaa iltapuolella leivän laukustansa, alkaa leikata ja turmelee veitsensä pahanpäiväikseksi, joka käypi häntä sen kovemmin sydämelle, kun veisti oli ainoa su’ultansa jäänyt muistokalu. Miettii kostoa emännälle, ajaa karjan suohon, kokoaa lauman susia ja karhuja, jotka illalla ajaa kotiin. Emäntä lypsylle mennessä revitään ja surmataan pedoilta.

4. 34. runo Kullervo, Kalervon poika

   Kullervo pötkii pakoon Ilmarisesta, kävelee surullisena korvessa ja saapi viidan eukolta tietää, isän, äitin, veljen ja sisaren hänellä vielä elossa olevan. Löytää heidät viidan eukon neuvokkia myöten Lapin rajalta. Äiti kertoo, mitenkä oli luullut Kullervon jo aikaa kadonneeksi ja myös, kuinka vanhempi tyttärensä oli marjatiellä hävinnyt.

5. 35. runo Kullervo, Kalervon poika

   Kullervo kokee vanhempainsa luona töitä toimitella, mutta kun hänestä ei ollut niihin apua, panee isä hänen veronvienti-matkaan. Verot vietyänsä tapa'aa paluumatkalla tuntemattoman, marjatieltä eksyneen, sisarensa, jonka houkuttelee ja viettelee. Jälestä päin ilmi saatua, keitä olivat, juoksee sisar jokeen, Kullervo kiirehtii kotiin, kertoo kauhean sisarensa-turmellus-tapauksen äitille ja arvelee sitte itseki tehdä lopun päivistänsä. Äiti kieltää hänen surmaamasta itseänsä ja kehoittaa jossa kussa piilossa mielen levottomuuttansa viihdyttämään, samassa läikähtää Kullervon päähän ennen kaikkea muuta käydä Untamo kostamassa.

6. 36. runo Kullervo, Kalervon poika

   Kullervo valmisteleikse sotaan ja jättelee hyvästi kotolaisiansa, joista ei muut, kun äiti yksinänsä, sanoneet huolivansa hänestä, kunne lähtisi, kuolisiko, jäisikö henkiin. Tulee Untamolaan, kaataa kaikki maahan ja pistää tuvat palamaan. Pala’aa kotiin, löytää talon autiona, eikä muuta elävätä koko paikalla, kun vanhan, mustan koiran, jonka kanssa lähtee itsellensä syödä metsästä ampumaan. Joutuu metsämatkallansa sille paikalle, kussa oli sisarensa houkutellut, ja lopettaa tuntonsa vaivoissa miekalla päivänsä.

Kohtaukset ja niistä kertovat laulutyypit

Laulutyypit ovat arkistojen määrittelemiä. Tyyppi mainitaan kohtauksen kohdalla, jos sen runot kertovat tästä kohtauksesta tai niillä on yhteistä säeainesta sen kanssa.

31. runo

• Emo kasvattaa kanoja ja joutsenia; kotka ja haukka hajottavat ne, ja kolme veljestä kasvaa erillään: yhdestä tulee kauppias Venäjällä, toinen on Kalervo Karjalassa, ja kotiin jäänyt on Untamo. Säkeet 1–18 Kasvatti emo kanoja, Haukka hajotti emon lapset, Emo erotti muista lapsista, Kalervo ja Untamo, Kullervon jaksoa
• Untamo ja Kalervo riitaantuvat kalansaaliista ja kaurapellosta; Untamon sotajoukko surmaa Kalervon väen, polttaa hänen talonsa ja vie mukanaan vain yhden raskaana olevan tytön, jonka poika saa nimen Kullervo. Säkeet 19–82 Kalervo ja Untamo, Kullervon jaksoa
• Kehdossa poika repii kapalovyönsä, ja kolmen kuukauden ikäisenä hän vannoo kostavansa isänsä; Untamo yrittää surmata hänet tynnyrissä vedessä, roviolla ja puussa, mutta poika selviää joka kerta, ja Untamo kasvattaa hänet orjaksi. Säkeet 83–202 Kalervo ja Untamo, Kullervon jaksoa
• Hän pilaa jokaisen työn, jonka Untamo hänelle antaa: hän runtelee ja surmaa lapsen, jota hänen pitää hoitaa, hävittää metsän, joka hänen pitää kaataa, rakentaa portittoman aidan pilviin asti ja puii rukiit akanoiksi. Lopulta Untamo myy hänet seppä Ilmariselle muutamaa kulunutta kattilaa, viikatetta ja kuokkaa vastaan. Säkeet 203–374 Kalevanpojan kosto

32. runo

• Ilmarisen emäntä panee Kullervon paimeneksi ja leipoo hänelle leivän, jonka sisällä on kivi; sitä hän ei saa syödä ennen kuin karja on metsässä. Säkeet 1–32 Kalevanpojan kosto, Paimenen kivinen kakku, Kullervon jaksoa
• Hän laskee karjan laitumelle pitkin rukouksin ja loitsuin: hän pyytää Jumalaa sekä kesän ja metsän haltijoita suojelemaan karjaa ja antamaan maitoa, ja karhua hän kehottaa pitämään rauhan ja jättämään karjan koskematta. Säkeet 33–548 Karjaa laitumelle laskettaessa, Maito-onnea laitumelle laskiessa, Ehtynyt tai pilattu lehmä lypsäväksi, Karhua vastaan, Sutta vastaan, Karhun synty, Hevonen varataan metsän pedoilta, Haltiain lepyttäminen karjaa laitumelle laskiessa

33. runo

• Kullervo ajaa karjaa soiden poikki ja valittaa osaansa. Hän pyytää aurinkoa paistamaan köyhälle paimenelle, jolla on vain kuivaa leipää, eikä emännälle, joka syö hyvin, ja sitten laskemaan ja päästämään hänet kotiin. Emäntä syö sillä välin voita ja kakkuja ja jättää hänelle kylmää kaalia, josta koirat ovat jo syöneet rasvan. Säkeet 1–58 Kalevanpojan kosto, Paista, päivä, paimenille, Mene päivä männikölle, Oljamissa käynti
• Illallisen aikaan hän ottaa esiin leipänsä, ja hänen veitsensä, ainoa isältä jäänyt muisto, katkeaa leivän sisään leivottuun kiveen; hän itkee veistään ja kysyy, miten voisi kostaa emännälle. Säkeet 59–102 Kalevanpojan kosto, Paimenen kivinen kakku, Moni kakku päältä kaunis, Kullervon jaksoa
• Varis neuvoo, miten hän voi kostaa: Kullervo ajaa lehmät suohon petojen syötäviksi, muuttaa sudet ja karhut karjaksi, tekee lehmän luusta torven ja ajaa pedot illalla kotiin. Säkeet 103–184 Kalevanpojan kosto, Luikku lehmän luusta, Kullervon jaksoa
• Emäntä menee lypsämään karjaa, ja susi ja karhu raatelevat hänet; hän anoo paimenta kutsumaan pedot pois ja rukoilee sitten Ukkoa ampumaan tämän, mutta Kullervo rukoilee Ukkoa ampumaan emännän, ja emäntä kuolee pihalla. Säkeet 185–296 Kalevanpojan kosto, Kullervon jaksoa

34. runo

• Kullervo lähtee sepän talosta ennen kuin sana kuolemasta ehtii sepälle, ja soittaa huilua ja puhaltaa torveaan nummen yli kulkiessaan; Ilmarinen kuulee soiton, löytää vaimonsa kuolleena pihalta ja itkee häntä. Säkeet 1–36 Kuolon sanomat, Kullervon sotaanlähtö
• Metsässä harhaillessaan hän valittaa kohtaloaan: kuka hänet loi kulkemaan taivasalla, miksi hänen kotinsa on metsä, miksi päivä paistaa pääskylle mutta ei koskaan hänelle ja miten hän jäi ilman isää ja äitiä. Silti hän ei vajoa suohon niin kauan kuin hänellä on kaksi kättä, viisi sormea ja kymmenen kynttä, joilla nostaa itsensä ylös. Säkeet 37–94 Mikä lie minua luonut, Korvessa minun kotini, Älköön Jumala luoko, Älköön Jumala luoko lasta armotonta, Päivä pääskylle tulevi - ei minulle, Liekö tetri tielle tehnyt, Isä jätti iljenelle, Soisit suohon sortuvani, Sinis on leivoista minulla kunis kannan kahta kättä
• Hän päättää kostaa Untamolle, mutta sinikaapuinen vanha vaimo kertoo hänelle, että hänen isänsä ja äitinsä elävät Lapin rajalla, ja neuvoo hänelle tien; hän löytää heidän talonsa, eikä kukaan siellä tunne häntä. Säkeet 95–188
• Äiti tervehtii häntä poikana, jota hän oli kauan surrut kuolleena, ja kertoo, että hänen vanhempi tyttärensä katosi mentyään metsään marjaan; äiti etsi tyttöä, ja mäet vastasivat, ettei tämä enää koskaan tule kotiin. Säkeet 189–246 Pilviin kadonnut poika, Vesitieltä pilviin viety neito

35. runo

• Vanhempiensa luona asuessaan Kullervo ei koskaan saa miehen mieltä, koska hänet on kasvatettu väärin: hän soutaa veneen kappaleiksi ja tarpoo vettä niin, että verkko repeää tappuroiksi ja kalat murskautuvat mössöksi. Lopulta isä lähettää hänet viemään veroja. Säkeet 1–68 Kalevanpojan kosto
• Kotimatkalla hän pyytää kahta neitoa rekeensä, ja kumpikin kieltäytyy; kolmannen hän vetää rekeen väkisin ja viettelee hopealla ja hienoilla kankailla. Aamulla he kertovat toisilleen suvustaan: neito on Kalervon kauan sitten metsään kadonnut tytär ja heittäytyy koskeen. Säkeet 69–266 Rutsa
• Kullervo hyppää reestä ja itkee, että on tehnyt pahaa omalle sisarelleen ja että olisi ollut parempi olla syntymättä; hän ajaa kotiin ja sanoo äidilleen, että tämän olisi pitänyt tukahduttaa hänet saunan savuun kahden yön ikäisenä. Säkeet 267–314 Rutsa, Parempi syntymättä, Ei se surma suorin tehnyt, Oisin kuollut kolmiöisnä, Syntymistään sureva
• Hän kertoo äidilleen, mitä on tapahtunut, ja kysyy, minne hänen pitäisi mennä kuolemaan; äiti käskee hänen piiloutua, kunnes vuodet ovat lievittäneet hänen suruaan, mutta hän ei suostu piiloutumaan: hän lähtee sotaan ja kostaa isänsä ja äitinsä puolesta Untamolle. Säkeet 315–372 Rutsa

36. runo

• Kullervo valmistautuu sotaan; äiti varoittaa, että hän lähtee sotaan vuohella ja palaa kotiin koiralla, ja hän vastaa, että on kaunista kuolla taistelussa miekkojen kalskeessa. Kun äiti kysyy, kuka hänen kuoltuaan huolehtii isästä, äidistä, veljestä ja sisaresta, hän vastaa, että kuolkoot vain. Säkeet 1–56 Vuohella sotaan, Hyvä on sotahan kuolla
• Kotoa lähtiessään hän kysyy vuorotellen isältään, veljeltään, sisareltaan ja äidiltään, itkevätkö he kuullessaan hänen kuolleen; vain äiti sanoo itkevänsä, ja jos ei voi itkeä ihmisten edessä, niin yksin saunassa. Säkeet 57–154 Itketkö sinä minua?, Kuolon sanomat, Itken yksin ollessani
• Hän lähtee sotaan soitellen; sanansaattajat saavuttavat hänet ja kertovat, että hänen isänsä, veljensä ja sisarensa ovat kuolleet, mutta hän ei käänny takaisin. Kun hän kuulee äitinsäkin kuolleen, hän suree mutta jatkaa matkaa. Hän pyytää Ukolta miekkaa, surmaa sillä Untamon väen ja polttaa heidän talonsa ja jättää jokaiseen pihaan vain kiukaankivet ja pihlajan. Säkeet 155–250 Kullervon sotaanlähtö, Kuolon sanomat, Äidin kuolo
• Hän palaa kotiin tyhjään taloon: lieden kylmistä hiilistä hän päättelee äitinsä kuolleen, kiukaan kylmistä kivistä isänsä, lakaisemattomasta lattiasta sisarensa ja tyhjästä venevalkamasta veljensä. Säkeet 251–274 Oljamissa käynti
• Hän itkee äitiään, ja äiti vastaa hänelle haudasta: ota musta koira mukaan ja mene metsään ruokaa hakemaan. Säkeet 275–296 Emon, ison haudalla
• Metsässä hän tulee paikkaan, jossa oli maannut sisarensa kanssa; hän kysyy miekaltaan, joisiko se syyllistä verta, miekka vastaa juovansa, ja hän heittäytyy sen kärkeen. Väinämöinen varoittaa, ettei väärin kasvatetusta lapsesta koskaan tule järkevää ihmistä. Säkeet 297–360 Hirttäytynyt neito

Missä näitä runoja laulettiin

Kullervon tarinaa kertovien laulutyyppien runoja on merkitty muistiin eniten seuraavilla paikkakunnilla (yleisyysjärjestyksessä):

• Narvusi
• Soikkola
• Uhtua
• Lempaala
• Vuole
• Kaprio
• Repola
• Sakkola
• Toksova
• Serepetta
• Kiimaisjärvi
• Rautu
• Vuokkiniemi
• Jyskyjärvi
• Tyrö
• Venjoki
• Kontokki
• Ilomantsi
• Kupanitsa
• Suojärvi

Kartalla: missä kunkin laulutyypin runoja on merkitty muistiin (Laulutyyppien maantiede)

Viron kansanrunousarkistossa

Viron kansanrunousarkistossa on kuusi muistiinpanoa, jotka kertovat runojen 31–36 kohtauksia muistuttavista tapahtumista. Neljä niistä on virolaisia lauluja: kaksi paimenen leivästä, jonka sisään on leivottu kivi, ja kaksi tyttärestä tai pojasta, joka tulee kotiin ja jota perhe ei tunne. Loput kaksi ovat Paul Aristen kaksi muistiinpanoa yhden Inkeristä kotoisin olevan laulajan laulusta. Tekstejä ei näytetä tällä sivulla; kukin viite avaa laulun lukunäkymään.

• Orpo paimen laulaa, että ankara emäntä lupasi hänelle pullan ja leivänkannikan, mutta niiden sijaan hän löysi kiven ja luun; Viron arkiston kuvaus laulutyypistä ”Kivi leivas” (kivi leivässä) kutsuu sitä Kalevalan 33. runon Kullervon tarinan suoraksi vastineeksi. H II 19, 166/7 (51) — Tõstamaa · 1889
• Saman tyypin paimenlaulu: emäntä on leiponut paimenelle pienen pullan, jonka keskellä on kivi, ja paimen kysyy, mitä hän voi siitä murtaa koiralleen. H II 20, 178 (20) — Pärnu · 1889
• Naimisiin mennyt tytär ajaa hienoissa vaatteissa kotiin käymään, eivätkä isä ja äiti tunne omaa lastaan ennen kuin hän riisuu koreutensa. Sama aihe esiintyy Kullervon kotiintulossa 34. runon säkeissä 175–192, joissa perhe ei tunne häntä, ja laulun säe ”Tunne'i ema oma lasta” (äiti ei tunne omaa lastaan) on lähellä runon säettä 184 ”tunne et lastasi omoa”. H II 5, 8/13 (7) — Halliste · 1883
• Nuorukainen palaa pitkän poissaolon jälkeen sodasta kotiin, eivätkä isä, äiti ja veli tunne häntä; vain sisar tuntee hänet antamistaan kintaista ja äidin antamasta paidasta (sama aihe kuin 34. runon säkeissä 175–192). ERA II 190, 447/57 (27) — Setumaa · 1938
• Inkeriläinen, ei virolainen laulu: Paul Ariste merkitsi sen muistiin Inkeristä kotoisin olevalta laulajalta Mikko Pukoselta. Untomon sodasta jää henkiin yksi Kalevan poika, joka selviää merestä, hirsipuusta ja tulesta, katkaisee isänsä veitsen kiveen, jonka sepän emäntä leipoi hänen leipäänsä, ja ajaa karjan sijaan kotiin karhut ja sudet. Laulu kertoo siis suuren osan siitä, mitä runoissa 31–33 tapahtuu. TEM 3, 1/5 — Tallinn, välismaa · 1922
• Paul Aristen toinen muistiinpano samalta laulajalta samasta laulusta; laulajan nimi on tässä Mikko Pukkanen (Pukonen) ja ikä 83 vuotta. Suomen arkiston JR-kokoelmassa on lähes sama teksti numerolla JR 02600, paikkana Narvusi. E 53258/9 — välismaa · 1923

Lönnrotin Kalevalassa Kullervon sisarella ei ole nimeä; runojen 3–5 Aino on eri neito, Joukahaisen sisar.

Vuoden 2026 elokuva ”Kalevala: Kullervon tarina” kertoo tarinan vapaasti uudelleen. RunoVerse ei liity elokuvaan eikä sen tekijöihin.

Lisää luettavaa

• Niina Hämäläinen: Kullervo-runo ja Kalevalan eri versiot, Avoin Kalevala, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS)
• Hanna Karhu: Kullervo-runot ja kirjallinen tragediaperinne, Avoin Kalevala, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS)