Kalevala, 36. runo
Kullervo, Kalervon poika
Kullervon tarina kerrotaan runoissa 31–36.
Mitä tässä runossa tapahtuu
- Säkeet 1–154 Kullervo valmisteleikse sotaan ja jättelee hyvästi kotolaisiansa, joista ei muut, kun äiti yksinänsä, sanoneet huolivansa hänestä, kunne lähtisi, kuolisiko, jäisikö henkiin.
- Säkeet 155–250 Tulee Untamolaan, kaataa kaikki maahan ja pistää tuvat palamaan.
- Säkeet 251–296 Pala’aa kotiin, löytää talon autiona, eikä muuta elävätä koko paikalla, kun vanhan, mustan koiran, jonka kanssa lähtee itsellensä syödä metsästä ampumaan.
- Säkeet 297–360 Joutuu metsämatkallansa sille paikalle, kussa oli sisarensa houkutellut, ja lopettaa tuntonsa vaivoissa miekalla päivänsä.
Tiivistelmät: Elias Lönnrot, Kalevala 1849 (Avoin Kalevala, SKS).
Säkeet 1–154
Kullervo valmisteleikse sotaan ja jättelee hyvästi kotolaisiansa, joista ei muut, kun äiti yksinänsä, sanoneet huolivansa hänestä, kunne lähtisi, kuolisiko, jäisikö henkiin.
Kansanrunot, joilla on yhteistä säeainesta tämän jakson kanssa
SKVR XIII1 457. — Rautu · 1892 · A. Leino
Kalevala Kansanruno 25 "En mä silloin suohon sorru Suohon en mie silloin sorru, 28 variksien vainioille, Vainioille variksien, 31 Somap' on sotahan kuolla, Soma on sotahan kuolla, 32 kaunis miekan kalskehesen! Kaunis miekan kalskehesen; SKVR VII1 933 a. — Ilomantsi · 1846 · A. E. Ahlqvist
Kalevala Kansanruno 17 "Lähet vuohella sotahan, suottasi lähet sotahan, 61 Itketkö sinä minua, "Itketkö, iso, minua, 66 "En minä sinua itke, "En itke minä sinua: 137 Itkenpä minä sinua, "Itkenpä minä sinua, Lisää yhteisiä säkeitä (1)
Kalevala Kansanruno 138 kun sun kuulen kuolleheksi, kun on kuulen kuolleheksi etc., SKVR VII1 932. — Liperi · 1846 · A. E. Ahlqvist
Kalevala Kansanruno 61 Itketkö sinä minua, "Itketkö sinä minua" etc. 66 "En minä sinua itke, "En itke minä sinua: 88 "En itke minä sinua, "En itke minä sinua" etc. 137 Itkenpä minä sinua, "Itkempä minä sinua, SKVR VI1 30. — Juva · 1871 · K. A. Gottlund
Kalevala Kansanruno 60 "Hyvästi, hyvä isoni! Hyvästi hyvä isäni, 61 Itketkö sinä minua, Itkeskös sinä minua, 66 "En minä sinua itke, En minä sinua itke, 127 minun kaunis kantajani, *Minun kaunis kantajani, SKVR VII1 933. — Ilomantsi · 1838 · Elias Lönnrot
Kalevala Kansanruno 61 Itketkö sinä minua, "Itketkö ⌈sinä⌉ minua, 66 "En minä sinua itke, "En itke minä sinua: 138 kun sun kuulen kuolleheksi, Kun sun kuulen" etc.
Yhteistä säeainesta tämän jakson kanssa on muillakin kansanrunoilla; lukunäkymä näyttää kunkin säkeen lähimmät vastineet.
Säkeet 155–250
Tulee Untamolaan, kaataa kaikki maahan ja pistää tuvat palamaan.
Kansanrunot, joilla on yhteistä säeainesta tämän jakson kanssa
SKVR VII1 904. — Suistamo · 1847 · R. Polén
Kalevala Kansanruno 157 läksi soitellen sotahan, Läksi soitellen sotahan, 159 Soitti suolla, soitti maalla, Soitti suolla mennessänsä, 160 kajahutti kankahalla, Kajahutti kankahalla 165 "Jo iso kotona kuoli, "Jo siskos kotona kuoli!" Lisää yhteisiä säkeitä (1)
Kalevala Kansanruno 179 "Jo veli kotona kuoli, "Jo vaimos kotona kuoli!" SKVR I2 1000. — Vuokkiniemi · 1834 · Elias Lönnrot
Kalevala Kansanruno 157 läksi soitellen sotahan, Läksi soitellen sotaan, 159 Soitti suolla, soitti maalla, Soitti suolla mennessään, 170 hänpä varsin vastaeli: Varsin vastaeli: 235 Meni soitellen sotahan, Meni soitellen sotaan, SKVR I2 1002. — Vuokkiniemi · 1834 · Elias Lönnrot
Kalevala Kansanruno 157 läksi soitellen sotahan, Läksi soitellen sotaan, 172 On meillä kotona ruuna, "On hän kotona ruuna, 173 millä maahan vietäkähän, Millä maahan vietäöhö, 186 On siellä ori kotona, "On ori kotona ollut, SKVR VII1 654 a. — Ilomantsi · 1846 · A. E. Ahlqvist
Kalevala Kansanruno 157 läksi soitellen sotahan, läksi taitellen sotahan, 159 Soitti suolla, soitti maalla, soitti suolla mennessänsä, 160 kajahutti kankahalla, kajahutti kankahalla; 244 kalvan kaikkien parahan, kilven kaikkien parahan SKVR V1 686. — Lempaala · 1854 · Kaarlo Slöör
Kalevala Kansanruno 165 "Jo iso kotona kuoli, Jo emo kotona kuoli, 220 läsnä hengen lähtiessä! Läsnä hengen lähtehessä, 221 Lie kuollut kovin viluhun Vain lie kuollut kovin viluun 231 En vielä kotihin joua: En minä kotihin joua,
Yhteistä säeainesta tämän jakson kanssa on muillakin kansanrunoilla; lukunäkymä näyttää kunkin säkeen lähimmät vastineet.
Säkeet 251–296
Pala’aa kotiin, löytää talon autiona, eikä muuta elävätä koko paikalla, kun vanhan, mustan koiran, jonka kanssa lähtee itsellensä syödä metsästä ampumaan.
Kansanrunot, joilla on yhteistä säeainesta tämän jakson kanssa
SKVR VII2 1003. — Suistamo · 1846 · A. E. Ahlqvist
Kalevala Kansanruno 257 ei tulla likistämähän, ei tultu likistämähän, 259 Antoi kättä hiilokselle: annoin kättä hiilokselle, 260 hiilet kylmät hiiloksessa. hiilet kylmät hiiloksessa; 262 ei ole emo elossa. ei ole äitini elossa, SKVR VII2 1004. — Suistamo · 1846 · A. E. Ahlqvist
Kalevala Kansanruno 259 Antoi kättä hiilokselle: annan kättä hiilokselle, 260 hiilet kylmät hiiloksessa. vilut hiilet hiiloksessa; 262 ei ole emo elossa. ei ole emo elossa, 264 kivet kylmät kiukahassa. kivet kylmät kiukoassa; SKVR VII2 1016. — Suojärvi · 1845 · D. E. D. Europaeus
Kalevala Kansanruno 259 Antoi kättä hiilokselle: Annoin kättä hiilokselle: 260 hiilet kylmät hiiloksessa. Vilut hiilet hiiloksessa; 264 kivet kylmät kiukahassa. Kivet kylmät kiukovassa.
Säkeet 297–360
Joutuu metsämatkallansa sille paikalle, kussa oli sisarensa houkutellut, ja lopettaa tuntonsa vaivoissa miekalla päivänsä.
Kansanrunot, joilla on yhteistä säeainesta tämän jakson kanssa
SKVR I2 1015. — Pistojärvi · 1894 · I. K. Inha
Kalevala Kansanruno 301 Kävi matkoa vähäisen, Siirty matkoa vähäisen, 302 astui tietä pikkaraisen; Kulki tietä pikkaraisen, 316 tuolla paikalla pahalla, Tuolla mielellä pahalla, SKVR I4 2138. — Uhtua · 1918 · Eino Kemppainen
Kalevala Kansanruno 302 astui tietä pikkaraisen; 'Mäni tietä pikkaraisen:' 329 Vastasi sanalla tuolla: Sanoipa sanalla tuolla: 343 Se oli surma nuoren miehen, 'Se oli surma lapsen surma'
Tekstistä ja kansanrunoista
Miten runot löydettiin: kansanruno näytetään jakson alla, jos vähintään kolme jakson säettä, jotka ulottuvat vähintään neljän säkeen alueelle, voidaan yhdistää pareiksi runon säkeiden kanssa. Kukin säe voi kuulua vain yhteen pariin. Parin säkeillä on vähintään kaksi yhteistä sanaa, ja niitä on vähintään puolet säeparin kaikista eri sanoista. Sanoja verrataan kirjoitusasun mukaan, joten murremuoto lasketaan eri sanaksi. Pois on jätetty säkeet, jotka esiintyvät Kalevalassa viisi kertaa tai useammin, kuten ”Kullervo, Kalervon poika”, sekä parit, joiden yhteiset sanat kuuluvat kaikki Kalevalan sadan yleisimmän sanan joukkoon. Ensin ovat runot, joissa on eniten pareja, ja tasatilanteessa aiemmin muistiin merkityt. Kunkin jakson alla näytetään enintään viisi runoa.
Runot on merkitty muistiin eri aikoina: osa ennen vuoden 1849 Kalevalan ilmestymistä, osa myöhemmin, jolloin laulajat ovat jo voineet oppia kirjasta. Siksi kunkin runon kohdalla on vuosi, jona se merkittiin muistiin. Runoja, jotka arkisto on luokitellut Kalevalasta opituiksi, ei ole mukana. Pois on jätetty myös runot, jotka tarkemmin luettuina osoittautuivat painetun tekstin mukaisiksi; epävarmoissa tapauksissa runon kohdalla on huomautus.
Yhteinen säe ei osoita, että Lönnrot olisi tuntenut tai käyttänyt runoa: samoja säkeitä lauloivat monet laulajat monilla seuduilla. Siitä, mihin Lönnrot nojasi, katso Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Avoimen Kalevalan kommentaaria; linkki on jokaisen runon sivulla. Kunkin säkeen lähimmät vastineet ovat lukunäkymässä, ja myös Runoregi, FILTER-hankkeen tutkimustyökalu, näyttää samankaltaiset säkeet säe säkeeltä.
Suomenkielinen teksti on vuoden 1849 Kalevala sellaisena kuin se on RunoVersen lukunäkymässä. Sen kirjoitusasu on uudempi kuin ensipainoksen (esimerkiksi Venäjän ja kaitsijaksi, joiden kohdalla ensipainoksessa on Wenäjän ja kaitsiaksi), ja joissakin säkeissä sanamuoto poikkeaa ensipainoksesta. Ensipainoksen tekstin näyttää Avoin Kalevala. Lukunäkymän tekstin kirjoitusvirheet on näillä sivuilla korjattu ensipainoksen mukaan. Säkeet on numeroitu kuten ensipainoksessa. Englanninnos on W. F. Kirbyn käännös vuodelta 1907, ja se seuraa alkutekstiä säe säkeeltä.
Tällä sivulla luetelluista 15 kansanrunosta 5 on merkitty muistiin vuoden 1849 jälkeen.