← RunoVerse

Kalevalan runot kansanrunojen rinnalla

Kolmiosainen maalaus koristeellisissa kultakehyksissä, kukin osa kaaren alla. Vasemmalla seisoo metsässä valkopartainen vanha mies nuoren naisen takana; naisella on valkoinen paita ja sininen hame, ja hän pitelee kimppua lehteviä oksia. Keskellä vanha mies kurottaa veneestä kohti alastonta, pitkä- ja vaaleatukkaista nuorta naista, joka liukuu järveen. Oikealla istuu kivellä järven rannalla alaston nuori nainen, ja hänen takanaan usvassa kylpee naisia.
Aino-taru, triptyykki. Akseli Gallen-Kallela, 1891. Öljy kankaalle, 200 × 413 cm. Kansallisgalleria, Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Aleks Talve. Teos Kansallisgallerian verkkosivuilla Lue kohtaus: Väinämöinen kohtaa Ainon metsässä, 4. runo, säkeet 1–20 Lue kohtaus: Aino livahtaa Väinämöisen käsistä takaisin järveen, 5. runo, säkeet 59–133 Lue kohtaus: Aino joutuu oudon järven rannalle, 4. runo, säkeet 255–370

Elias Lönnrot kokosi Kalevalansa (1835, 1849) kerätyistä runosäkeistä, joita hän yhdisteli ja muokkasi. Runot, joista hän ammensi, ovat itämerensuomalaista runolaulua (vir. regilaul, engl. runosong).

Alla on vuoden 1849 laitoksen viisikymmentä runoa. Jokaisella runolla on oma sivunsa, jolla suomenkielinen teksti on W. F. Kirbyn vuoden 1907 englanninnoksen rinnalla. Kunkin jakson alla luetellaan kansanrunot, joilla on yhteistä säeainesta jakson kanssa, ja sivun kartta näyttää, mistä runon kanssa samankaltaisimmat kansanrunot on merkitty muistiin.

Säkeen numero avaa säkeen RunoVersen lukunäkymässä, jossa lähes jokaisen säkeen kohdalla näkyvät arkistojen kansanrunoista samankaltaisimmat säkeet.

Kalevalan hahmot

Runot 1–50

  1. 1. runo Mieleni minun tekevi

    Ilman impi laskeutuu mereen, jossa tuulelta ja vedeltä raskautettuna tekeytyy veden emoksi.

    Hahmot: Väinämöinen

  2. 2. runo Nousi siitä Väinämöinen

    Wäinämöinen nousee puuttomalle maalle ja saattaa Sampsa Pellervoisen puita kylvämään.

    Hahmot: Väinämöinen

  3. 3. runo Vaka vanha Väinämöinen

    Wäinämöinen kasvaa tiedoissa ja tulee kuuluisaksi.

    Hahmot: Väinämöinen

  4. 4. runo Tuopa Aino, neito nuori

    Wäinämöinen tapaa Joukahaisen sisaren vastan taitossa, ja pyytää häntä puolisoksensa.

    Hahmot: Väinämöinen

  5. 5. runo Jo oli sanoma saatu

    Wäinämöinen lähtee Joukahaisen sisarta merestä pyytämään ja saapi hänet oudonlaiseksi kalaksi muuttuneena onkeensa.

    Hahmot: Väinämöinen

  6. 6. runo Vaka vanha Väinämöinen

    Joukahainen kantaa vihaa Wäinämöisen päälle ja vahta'aa häntä Pohjan matkalla.

    Hahmot: Väinämöinen

  7. 7. runo Vaka vanha Väinämöinen

    Wäinämöinen uipi useampia päiviä aavalla merellä; kokko tapa'aa hänen ja vielä hyvillä mielin siitä, että Wäinämöinen kaskessansa oli koivun häntä varten kasvamaan jättänyt, ottaa hänen selkäänsä ja kantaa Pohjolan rannalle, josta Pohjolan emäntä saattaa hänen kotiinsa ja kohtelee hyvästi.

    Hahmot: Väinämöinen, Ilmarinen, Louhi, Sampo

  8. 8. runo Tuo oli kaunis Pohjan neiti

    Matkallansa näkee Wäinämöinen ihanasti puetun Pohjan neiden ja pyytää häntä puolisoksensa.

    Hahmot: Väinämöinen

  9. 9. runo Siitä vanha Väinämöinen

    Wäinämöinen kertoo ukolle raudan synnyn.

    Hahmot: Väinämöinen, Ilmarinen

  10. 10. runo Vaka vanha Väinämöinen

    Wäinämöinen tulee kotia ja kehoittaa Ilmarista lähtemään Pohjan neittä kosimaan, jonka olisi sammon takomalla ansaitseva.

    Hahmot: Väinämöinen, Ilmarinen, Louhi, Sampo

  11. 11. runo Aika on Ahtia sanoa

    Lemminkäinen lähtee Saaren suurisukuista neittä kosimaan.

    Hahmot: Lemminkäinen

  12. 12. runo Siitä Ahti Lemminkäinen

    Kyllikki unohtaa valansa ja lähtee kylään, josta Lemminkäinen suuttuu kovasti ja päättää paikalla hylkäistä hänen ja lähteä Pohjan neittä kosimaan.

    Hahmot: Lemminkäinen, Louhi

  13. 13. runo Siitä lieto Lemminkäinen

    Lemminkäinen pyytää tytärtä Pohjolan akalta, joka määrä’ää hänelle ensimmäiseksi ansiotyöksi, hiihtää Hiiden hirven.

    Hahmot: Lemminkäinen, Louhi

  14. 14. runo Siitä lieto Lemminkäinen

    Tavallisilla metsämiehen lu'uilla ja rukouksilla kauniisti pyytäen Lemminkäinen viimein saapi hirven ja vie Pohjolaan.

    Hahmot: Lemminkäinen, Louhi

  15. 15. runo Äiti lieto Lemminkäisen

    Muutamana päivänä alkaa harjasta Lemminkäisen kodissa verta tippua, josta äiti heti arva’aa, jo surman pojallensa tulleen, rientää Pohjolaan ja kysyy Pohjolan emännältä, kunne oli Lemminkäisen saattanut.

    Hahmot: Ilmarinen, Lemminkäinen, Louhi, Sampo

  16. 16. runo Vaka vanha Väinämöinen

    Wäinämöinen laittaa Sampsa Pellervoisen laivapuita etsimään, veistää niistä venettä ja kaipa'aa kolme sanaa.

    Hahmot: Väinämöinen

  17. 17. runo Vaka vanha Väinämöinen

    Wäinämöinen lähtee Antero Wipuselta sanoja saamaan ja herättää Wipusen pitkästä unestansa maan alla.

    Hahmot: Väinämöinen, Ilmarinen

  18. 18. runo Vaka vanha Väinämöinen

    Wäinämöinen purjehtii uudella veneellänsä Pohjan neittä kosimaan.

    Hahmot: Väinämöinen, Ilmarinen, Louhi, Sampo

  19. 19. runo Siitä seppo Ilmarinen

    Ilmarinen tulee Pohjolan tupaan, kysyy tytärtä ja määrätään vaarallisille ansiotöille.

    Hahmot: Väinämöinen, Ilmarinen, Louhi, Sampo

  20. 20. runo Mitä nyt laulamme lajia

    Pohjolassa teurastetaan hirveän iso härkä häiksi.

    Hahmot: Väinämöinen, Lemminkäinen, Louhi

  21. 21. runo Tuop' on Pohjolan emäntä

    Sulho ja sulhaiskansa vastaan otetaan Pohjolassa.

    Hahmot: Väinämöinen, Louhi

  22. 22. runo Kun oli kyllin häitä juotu

    Morsianta valmistetaan lähtemään ja muistutetaan niin entisistä, kuin tulevista päivistänsä.

    Hahmot: Ilmarinen, Louhi

  23. 23. runo Nyt on neiti neuvominen

    Morsianta opastetaan ja neuvotaan, kuinka hänen tulee miehelässä elellä.

  24. 24. runo Jo nyt on neiti neuvottuna

    Sulhoa neuvotaan, kuinka hänen tulee morsianta oletella, ja kielletään pahasti pitelemästä.

    Hahmot: Ilmarinen

  25. 25. runo Jopa viikon vuoteltihin

    Sulho, morsian ja saattoväki vastaan otetaan Ilmarisen kodissa.

    Hahmot: Väinämöinen, Ilmarinen

  26. 26. runo Ahti oli saarella asuva

    Lemminkäinen pahoillaan siitä, kun oli häihin kutsumatta jätetty, päättää kuitenki lähteä Pohjolaan, huolimatta äitinsä kiellosta ja niistä monista surmista, jotka äiti sanoi häntä matkalla kohtaavan.

    Hahmot: Lemminkäinen

  27. 27. runo Jo nyt Kaukoni kuletin

    Lemminkäinen tulee Pohjolaan ja käytteleikse monella tavalla ylimielisesti.

    Hahmot: Lemminkäinen, Louhi

  28. 28. runo Jo nyt Ahti Saarelainen

    Lemminkäinen pakenee kiiruusti Pohjolasta, tulee kotiin ja tiedustelee äitiltänsä, kunne lähtisi piilemään Pohjolan väkeä, jonka sanoi pian koko joukolla tulevan sotaan häntä yksinäistä miestä vasten.

    Hahmot: Lemminkäinen

  29. 29. runo Lemminkäinen, lieto poika

    Lemminkäinen lähtee meren poikki purjehtimaan ja tulee onnellisesti saarelle.

    Hahmot: Lemminkäinen

  30. 30. runo Ahti poika, aino poika

    Lemminkäinen lähtee entisen sotatoverinsa, Tieran, kanssa Pohjolaa sotimaan.

    Hahmot: Ilmarinen, Lemminkäinen, Louhi

  31. 31. runo Kasvatti emo kanoja

    Untamo nostaa sodan veljeänsä Kalervoa vasten, kaataa Kalervon joukkonensa, ettei jää kun yksi raskas vaimonpuoli koko su'usta jälille; vaimon viepi kanssansa, ja sille syntyy Untamolassa poika Kullervo.

    Hahmot: Ilmarinen

  32. 32. runo Kullervo, Kalervon poika

    Ilmarisen emäntä panee Kullervon paimeneen ja leipoo ilkoisillansa kiven hänelle eväskakkuun.

    Hahmot: Ilmarinen

  33. 33. runo Kullervo, Kalervon poika

    Kullervo paimenessa ollen ottaa iltapuolella leivän laukustansa, alkaa leikata ja turmelee veitsensä pahanpäiväikseksi, joka käypi häntä sen kovemmin sydämelle, kun veisti oli ainoa su’ultansa jäänyt muistokalu.

    Hahmot: Ilmarinen

  34. 34. runo Kullervo, Kalervon poika

    Kullervo pötkii pakoon Ilmarisesta, kävelee surullisena korvessa ja saapi viidan eukolta tietää, isän, äitin, veljen ja sisaren hänellä vielä elossa olevan.

    Hahmot: Ilmarinen

  35. 35. runo Kullervo, Kalervon poika

    Kullervo kokee vanhempainsa luona töitä toimitella, mutta kun hänestä ei ollut niihin apua, panee isä hänen veronvienti-matkaan.

  36. 36. runo Kullervo, Kalervon poika

    Kullervo valmisteleikse sotaan ja jättelee hyvästi kotolaisiansa, joista ei muut, kun äiti yksinänsä, sanoneet huolivansa hänestä, kunne lähtisi, kuolisiko, jäisikö henkiin.

    Hahmot: Väinämöinen

  37. 37. runo Se on seppo Ilmarinen

    Ilmarinen itkee kauan kuollutta naistansa, takoo sitte kullasta ja hopeasta uuden naisen itsellensä, jonka suurella työllä ja vaivalla saapi henkeä vailla valmiiksi.

    Hahmot: Väinämöinen, Ilmarinen

  38. 38. runo Tuop' on seppo Ilmarinen

    Ilmarinen lähtee Pohjolaan entisen naisensa nuorempaa sisarta kosimaan, saapi siellä pahoja herjasanoja vastaukseksi, suuttuu siitä, ryöstää tyttären ja lähtee kotiin päin.

    Hahmot: Väinämöinen, Ilmarinen, Louhi, Sampo

  39. 39. runo Vaka vanha Väinämöinen

    Wäinämöinen kehoittaa Ilmarista lähtemään kanssansa sampoa Pohjolasta saamaan, johon tuumaan Ilmarinen suostuu, ja uroot lähtevät veneellä matkaan.

    Hahmot: Väinämöinen, Ilmarinen, Lemminkäinen, Sampo

  40. 40. runo Vaka vanha Väinämöinen

    Sampomatkalaiset tulevat koskelle ja kosken alla tarttuu vene ison hauin selälle.

    Hahmot: Väinämöinen, Ilmarinen, Lemminkäinen

  41. 41. runo Vaka vanha Väinämöinen

    Wäinämöinen soittaa kanteletta ja kaikki elävät, yksin haltiatkin ilmassa, maalla ja meressä, rientävät ja kokoutuvat soittoa kuulemaan.

    Hahmot: Väinämöinen

  42. 42. runo Vaka vanha Väinämöinen

    Uroot tulevat Pohjolaan ja Wäinämöinen sanoo heidän sammon jaolle tulleen; jos hyvällä eivät saisi puolta, veisivät kaiken väkisellä.

    Hahmot: Väinämöinen, Ilmarinen, Lemminkäinen, Louhi, Sampo

  43. 43. runo Louhi, Pohjolan emäntä

    Pohjolan emäntä varustaa sotapurren ja lähtee sammonviejiä jälestä ajamaan.

    Hahmot: Väinämöinen, Ilmarinen, Lemminkäinen, Louhi, Sampo

  44. 44. runo Vaka vanha Väinämöinen

    Wäinämöinen lähtee kadonnutta kantelettansa merestä etsimään, jota ei kuitenkaan enää saa käsiinsä.

    Hahmot: Väinämöinen, Ilmarinen

  45. 45. runo Louhi, Pohjolan emäntä

    Pohjolan emäntä laittaa tavattomia tautia Kalevalaan.

    Hahmot: Väinämöinen, Louhi, Sampo

  46. 46. runo Sai sanoma Pohjolahan

    Pohjolan emäntä nostaa karhun Kalevalan karjoja menettämään.

    Hahmot: Väinämöinen, Ilmarinen, Louhi

  47. 47. runo Vaka vanha Väinämöinen

    Kuu ja aurinko laskeutuvat Wäinämöisen soittoa kuulemaan; Pohjolan emäntä saapi ne käsiinsä, kätkee vuoren sisään ja varastaa tulenki Kalevalan tuvilta.

    Hahmot: Väinämöinen, Ilmarinen, Louhi

  48. 48. runo Vaka vanha Väinämöinen

    Laitetaan liinainen nuotta ja lähdetään sillä tulen niellyttä kalaa pyytämään, ja saadaan kala.

    Hahmot: Väinämöinen, Ilmarinen

  49. 49. runo Ain' on päivä paistamatta

    Ilmarinen takoo uuden kuun ja auringon, mutta ei saa niitä valaisemaan.

    Hahmot: Väinämöinen, Ilmarinen, Lemminkäinen, Louhi

  50. 50. runo Marjatta, korea kuopus

    Neiti Marjatalle syntyy poika puolukasta.

    Hahmot: Väinämöinen, Sampo

Tiivistelmälauseet: Elias Lönnrot, Kalevala 1849 (Avoin Kalevala, SKS).

Lisää RunoVersessa

Näistä kansanrunoista

Runosivuilla kansanruno näytetään jakson alla, jos runosta löytyy vastine useammalle kuin yhdelle jakson säkeelle; tarkka sääntö on jokaisella sivulla. Lukunäkymässä jokaisen säkeen kohdalta voi avata sitä eniten muistuttavat säkeet, jotka RunoVersen säevertailut ovat löytäneet; kansanrunojen lisäksi niissä on painettujen tekstien, kuten Vanhan Kalevalan ja Kantelettaren, säkeitä.

Runot on merkitty muistiin eri aikoina: osa ennen vuoden 1849 Kalevalan ilmestymistä, osa myöhemmin, jolloin laulajat ovat jo voineet oppia kirjasta. Runosivuilla kunkin runon kohdalla on vuosi, jona se merkittiin muistiin.

Yhteinen säe ei osoita, että Lönnrot olisi tuntenut tai käyttänyt runoa: samoja säkeitä lauloivat monet laulajat monilla seuduilla. Siitä, mitä runoja Lönnrot käytti, kerrotaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Avoimen Kalevalan kommentaarissa; linkki on jokaisen runon sivulla. Kunkin säkeen lähimmät vastineet ovat lukunäkymässä, ja myös Runoregi, FILTER-hankkeen tutkimustyökalu, näyttää samankaltaiset säkeet säe säkeeltä.

Kalevalan suomenkielinen teksti: Kirjalliset runot -korpus (KR), jonka Sakari Korpikallio on koonnut Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa (SKS) FILTER- ja REFOP-hankkeissa, CC BY 4.0. Lönnrotin tiivistelmät Avoimen Kalevalan (SKS) litteroinnin mukaan, CC BY 4.0. Englanninnos: W. F. Kirby, 1907. Kansanrunot SKVR-verkkopalvelusta (SKVR- ja JR-korpukset, toim. Saarinen, Alén, Niku, Kallio ja Stark, SKS 2024–, CC BY 4.0), kukin SKVR- tai JR-numerollaan; Viron kansanrunousarkiston (Viron kirjallisuusmuseo) runot arkistotunnuksellaan.