Kalevalan runot kansanrunojen rinnalla

Elias Lönnrot kokosi Kalevalansa (1835, 1849) kerätyistä runosäkeistä, joita hän yhdisteli ja muokkasi. Runot, joista hän ammensi, ovat itämerensuomalaista runolaulua (vir. regilaul, engl. runosong).
Alla on vuoden 1849 laitoksen viisikymmentä runoa. Jokaisella runolla on oma sivunsa, jolla suomenkielinen teksti on W. F. Kirbyn vuoden 1907 englanninnoksen rinnalla. Kunkin jakson alla luetellaan kansanrunot, joilla on yhteistä säeainesta jakson kanssa, ja sivun kartta näyttää, mistä runon kanssa samankaltaisimmat kansanrunot on merkitty muistiin.
Säkeen numero avaa säkeen RunoVersen lukunäkymässä, jossa lähes jokaisen säkeen kohdalla näkyvät arkistojen kansanrunoista samankaltaisimmat säkeet.
Kalevalan hahmot
VäinämöinenSyntyy veden emosta, laulaa Joukahaisen suohon, kosii turhaan Pohjan neitoa, johtaa sammon ryöstöä ja lähtee lopulta vaskiveneellä pois.
IlmarinenSeppä, joka takoo sammon ja saa vaimokseen Pohjan neidon; kun Kullervon pedot surmaavat vaimon, hän takoo itselleen kultaisen morsiamen.
LemminkäinenRyöstää Kyllikin, saa surmansa Tuonelan joella ja herää äitinsä avulla henkiin, surmaa Pohjolan isännän ja purjehtii muiden kanssa sampoa noutamaan.
LouhiPohjolan emäntä: vaatii tyttärestään sammon, ajaa sammon ryöstäjiä takaa ja kätkee kuun ja auringon.
SampoIlmarinen takoo sen Pohjan neidon hinnaksi; Pohjolasta ryöstettynä se särkyy taistelussa merellä.
KullervoSyntyy vankeudessa Untamolassa, ja hänet myydään Ilmariselle orjaksi; hän kostaa emännälleen ja Untamolle ja päättää oman elämänsä.
Runot 1–50
- 1. runo Mieleni minun tekevi
Ilman impi laskeutuu mereen, jossa tuulelta ja vedeltä raskautettuna tekeytyy veden emoksi.
Hahmot: Väinämöinen
- 2. runo Nousi siitä Väinämöinen
Wäinämöinen nousee puuttomalle maalle ja saattaa Sampsa Pellervoisen puita kylvämään.
Hahmot: Väinämöinen
- 3. runo Vaka vanha Väinämöinen
Wäinämöinen kasvaa tiedoissa ja tulee kuuluisaksi.
Hahmot: Väinämöinen
- 4. runo Tuopa Aino, neito nuori
Wäinämöinen tapaa Joukahaisen sisaren vastan taitossa, ja pyytää häntä puolisoksensa.
Hahmot: Väinämöinen
- 5. runo Jo oli sanoma saatu
Wäinämöinen lähtee Joukahaisen sisarta merestä pyytämään ja saapi hänet oudonlaiseksi kalaksi muuttuneena onkeensa.
Hahmot: Väinämöinen
- 6. runo Vaka vanha Väinämöinen
Joukahainen kantaa vihaa Wäinämöisen päälle ja vahta'aa häntä Pohjan matkalla.
Hahmot: Väinämöinen
- 7. runo Vaka vanha Väinämöinen
Wäinämöinen uipi useampia päiviä aavalla merellä; kokko tapa'aa hänen ja vielä hyvillä mielin siitä, että Wäinämöinen kaskessansa oli koivun häntä varten kasvamaan jättänyt, ottaa hänen selkäänsä ja kantaa Pohjolan rannalle, josta Pohjolan emäntä saattaa hänen kotiinsa ja kohtelee hyvästi.
Hahmot: Väinämöinen, Ilmarinen, Louhi, Sampo
- 8. runo Tuo oli kaunis Pohjan neiti
Matkallansa näkee Wäinämöinen ihanasti puetun Pohjan neiden ja pyytää häntä puolisoksensa.
Hahmot: Väinämöinen
- 9. runo Siitä vanha Väinämöinen
Wäinämöinen kertoo ukolle raudan synnyn.
Hahmot: Väinämöinen, Ilmarinen
- 10. runo Vaka vanha Väinämöinen
Wäinämöinen tulee kotia ja kehoittaa Ilmarista lähtemään Pohjan neittä kosimaan, jonka olisi sammon takomalla ansaitseva.
Hahmot: Väinämöinen, Ilmarinen, Louhi, Sampo
- 11. runo Aika on Ahtia sanoa
Lemminkäinen lähtee Saaren suurisukuista neittä kosimaan.
Hahmot: Lemminkäinen
- 12. runo Siitä Ahti Lemminkäinen
Kyllikki unohtaa valansa ja lähtee kylään, josta Lemminkäinen suuttuu kovasti ja päättää paikalla hylkäistä hänen ja lähteä Pohjan neittä kosimaan.
Hahmot: Lemminkäinen, Louhi
- 13. runo Siitä lieto Lemminkäinen
Lemminkäinen pyytää tytärtä Pohjolan akalta, joka määrä’ää hänelle ensimmäiseksi ansiotyöksi, hiihtää Hiiden hirven.
Hahmot: Lemminkäinen, Louhi
- 14. runo Siitä lieto Lemminkäinen
Tavallisilla metsämiehen lu'uilla ja rukouksilla kauniisti pyytäen Lemminkäinen viimein saapi hirven ja vie Pohjolaan.
Hahmot: Lemminkäinen, Louhi
- 15. runo Äiti lieto Lemminkäisen
Muutamana päivänä alkaa harjasta Lemminkäisen kodissa verta tippua, josta äiti heti arva’aa, jo surman pojallensa tulleen, rientää Pohjolaan ja kysyy Pohjolan emännältä, kunne oli Lemminkäisen saattanut.
Hahmot: Ilmarinen, Lemminkäinen, Louhi, Sampo
- 16. runo Vaka vanha Väinämöinen
Wäinämöinen laittaa Sampsa Pellervoisen laivapuita etsimään, veistää niistä venettä ja kaipa'aa kolme sanaa.
Hahmot: Väinämöinen
- 17. runo Vaka vanha Väinämöinen
Wäinämöinen lähtee Antero Wipuselta sanoja saamaan ja herättää Wipusen pitkästä unestansa maan alla.
Hahmot: Väinämöinen, Ilmarinen
- 18. runo Vaka vanha Väinämöinen
Wäinämöinen purjehtii uudella veneellänsä Pohjan neittä kosimaan.
Hahmot: Väinämöinen, Ilmarinen, Louhi, Sampo
- 19. runo Siitä seppo Ilmarinen
Ilmarinen tulee Pohjolan tupaan, kysyy tytärtä ja määrätään vaarallisille ansiotöille.
Hahmot: Väinämöinen, Ilmarinen, Louhi, Sampo
- 20. runo Mitä nyt laulamme lajia
Pohjolassa teurastetaan hirveän iso härkä häiksi.
Hahmot: Väinämöinen, Lemminkäinen, Louhi
- 21. runo Tuop' on Pohjolan emäntä
Sulho ja sulhaiskansa vastaan otetaan Pohjolassa.
Hahmot: Väinämöinen, Louhi
- 22. runo Kun oli kyllin häitä juotu
Morsianta valmistetaan lähtemään ja muistutetaan niin entisistä, kuin tulevista päivistänsä.
- 23. runo Nyt on neiti neuvominen
Morsianta opastetaan ja neuvotaan, kuinka hänen tulee miehelässä elellä.
- 24. runo Jo nyt on neiti neuvottuna
Sulhoa neuvotaan, kuinka hänen tulee morsianta oletella, ja kielletään pahasti pitelemästä.
Hahmot: Ilmarinen
- 25. runo Jopa viikon vuoteltihin
Sulho, morsian ja saattoväki vastaan otetaan Ilmarisen kodissa.
Hahmot: Väinämöinen, Ilmarinen
- 26. runo Ahti oli saarella asuva
Lemminkäinen pahoillaan siitä, kun oli häihin kutsumatta jätetty, päättää kuitenki lähteä Pohjolaan, huolimatta äitinsä kiellosta ja niistä monista surmista, jotka äiti sanoi häntä matkalla kohtaavan.
Hahmot: Lemminkäinen
- 27. runo Jo nyt Kaukoni kuletin
Lemminkäinen tulee Pohjolaan ja käytteleikse monella tavalla ylimielisesti.
Hahmot: Lemminkäinen, Louhi
- 28. runo Jo nyt Ahti Saarelainen
Lemminkäinen pakenee kiiruusti Pohjolasta, tulee kotiin ja tiedustelee äitiltänsä, kunne lähtisi piilemään Pohjolan väkeä, jonka sanoi pian koko joukolla tulevan sotaan häntä yksinäistä miestä vasten.
Hahmot: Lemminkäinen
- 29. runo Lemminkäinen, lieto poika
Lemminkäinen lähtee meren poikki purjehtimaan ja tulee onnellisesti saarelle.
Hahmot: Lemminkäinen
- 30. runo Ahti poika, aino poika
Lemminkäinen lähtee entisen sotatoverinsa, Tieran, kanssa Pohjolaa sotimaan.
Hahmot: Ilmarinen, Lemminkäinen, Louhi
- 31. runo Kasvatti emo kanoja
Untamo nostaa sodan veljeänsä Kalervoa vasten, kaataa Kalervon joukkonensa, ettei jää kun yksi raskas vaimonpuoli koko su'usta jälille; vaimon viepi kanssansa, ja sille syntyy Untamolassa poika Kullervo.
Hahmot: Ilmarinen
- 32. runo Kullervo, Kalervon poika
Ilmarisen emäntä panee Kullervon paimeneen ja leipoo ilkoisillansa kiven hänelle eväskakkuun.
Hahmot: Ilmarinen
- 33. runo Kullervo, Kalervon poika
Kullervo paimenessa ollen ottaa iltapuolella leivän laukustansa, alkaa leikata ja turmelee veitsensä pahanpäiväikseksi, joka käypi häntä sen kovemmin sydämelle, kun veisti oli ainoa su’ultansa jäänyt muistokalu.
Hahmot: Ilmarinen
- 34. runo Kullervo, Kalervon poika
Kullervo pötkii pakoon Ilmarisesta, kävelee surullisena korvessa ja saapi viidan eukolta tietää, isän, äitin, veljen ja sisaren hänellä vielä elossa olevan.
Hahmot: Ilmarinen
- 35. runo Kullervo, Kalervon poika
Kullervo kokee vanhempainsa luona töitä toimitella, mutta kun hänestä ei ollut niihin apua, panee isä hänen veronvienti-matkaan.
- 36. runo Kullervo, Kalervon poika
Kullervo valmisteleikse sotaan ja jättelee hyvästi kotolaisiansa, joista ei muut, kun äiti yksinänsä, sanoneet huolivansa hänestä, kunne lähtisi, kuolisiko, jäisikö henkiin.
Hahmot: Väinämöinen
- 37. runo Se on seppo Ilmarinen
Ilmarinen itkee kauan kuollutta naistansa, takoo sitte kullasta ja hopeasta uuden naisen itsellensä, jonka suurella työllä ja vaivalla saapi henkeä vailla valmiiksi.
Hahmot: Väinämöinen, Ilmarinen
- 38. runo Tuop' on seppo Ilmarinen
Ilmarinen lähtee Pohjolaan entisen naisensa nuorempaa sisarta kosimaan, saapi siellä pahoja herjasanoja vastaukseksi, suuttuu siitä, ryöstää tyttären ja lähtee kotiin päin.
Hahmot: Väinämöinen, Ilmarinen, Louhi, Sampo
- 39. runo Vaka vanha Väinämöinen
Wäinämöinen kehoittaa Ilmarista lähtemään kanssansa sampoa Pohjolasta saamaan, johon tuumaan Ilmarinen suostuu, ja uroot lähtevät veneellä matkaan.
Hahmot: Väinämöinen, Ilmarinen, Lemminkäinen, Sampo
- 40. runo Vaka vanha Väinämöinen
Sampomatkalaiset tulevat koskelle ja kosken alla tarttuu vene ison hauin selälle.
Hahmot: Väinämöinen, Ilmarinen, Lemminkäinen
- 41. runo Vaka vanha Väinämöinen
Wäinämöinen soittaa kanteletta ja kaikki elävät, yksin haltiatkin ilmassa, maalla ja meressä, rientävät ja kokoutuvat soittoa kuulemaan.
Hahmot: Väinämöinen
- 42. runo Vaka vanha Väinämöinen
Uroot tulevat Pohjolaan ja Wäinämöinen sanoo heidän sammon jaolle tulleen; jos hyvällä eivät saisi puolta, veisivät kaiken väkisellä.
Hahmot: Väinämöinen, Ilmarinen, Lemminkäinen, Louhi, Sampo
- 43. runo Louhi, Pohjolan emäntä
Pohjolan emäntä varustaa sotapurren ja lähtee sammonviejiä jälestä ajamaan.
Hahmot: Väinämöinen, Ilmarinen, Lemminkäinen, Louhi, Sampo
- 44. runo Vaka vanha Väinämöinen
Wäinämöinen lähtee kadonnutta kantelettansa merestä etsimään, jota ei kuitenkaan enää saa käsiinsä.
Hahmot: Väinämöinen, Ilmarinen
- 45. runo Louhi, Pohjolan emäntä
Pohjolan emäntä laittaa tavattomia tautia Kalevalaan.
Hahmot: Väinämöinen, Louhi, Sampo
- 46. runo Sai sanoma Pohjolahan
Pohjolan emäntä nostaa karhun Kalevalan karjoja menettämään.
Hahmot: Väinämöinen, Ilmarinen, Louhi
- 47. runo Vaka vanha Väinämöinen
Kuu ja aurinko laskeutuvat Wäinämöisen soittoa kuulemaan; Pohjolan emäntä saapi ne käsiinsä, kätkee vuoren sisään ja varastaa tulenki Kalevalan tuvilta.
Hahmot: Väinämöinen, Ilmarinen, Louhi
- 48. runo Vaka vanha Väinämöinen
Laitetaan liinainen nuotta ja lähdetään sillä tulen niellyttä kalaa pyytämään, ja saadaan kala.
Hahmot: Väinämöinen, Ilmarinen
- 49. runo Ain' on päivä paistamatta
Ilmarinen takoo uuden kuun ja auringon, mutta ei saa niitä valaisemaan.
Hahmot: Väinämöinen, Ilmarinen, Lemminkäinen, Louhi
- 50. runo Marjatta, korea kuopus
Neiti Marjatalle syntyy poika puolukasta.
Hahmot: Väinämöinen, Sampo
Tiivistelmälauseet: Elias Lönnrot, Kalevala 1849 (Avoin Kalevala, SKS).
Lisää RunoVersessa
- Kullervon tarina, runot 31–36
- Kullervo vuoden 1835 Vanhassa Kalevalassa (19. runo)
- Kalevalan paikat: kartta runoissa mainituista todellisista paikoista
- Vanha Kalevala (1835) lukunäkymässä
- Lukunäkymän kirjalliset eepokset: Vanha Kalevala toisintoineen, Lönnrotin käsikirjoitukset vuosilta 1833–1834, Kreutzwaldin Kalevipoeg ja muita
- Mitä on runolaulu (regilaul, runosong)?
Näistä kansanrunoista
Runosivuilla kansanruno näytetään jakson alla, jos runosta löytyy vastine useammalle kuin yhdelle jakson säkeelle; tarkka sääntö on jokaisella sivulla. Lukunäkymässä jokaisen säkeen kohdalta voi avata sitä eniten muistuttavat säkeet, jotka RunoVersen säevertailut ovat löytäneet; kansanrunojen lisäksi niissä on painettujen tekstien, kuten Vanhan Kalevalan ja Kantelettaren, säkeitä.
Runot on merkitty muistiin eri aikoina: osa ennen vuoden 1849 Kalevalan ilmestymistä, osa myöhemmin, jolloin laulajat ovat jo voineet oppia kirjasta. Runosivuilla kunkin runon kohdalla on vuosi, jona se merkittiin muistiin.
Yhteinen säe ei osoita, että Lönnrot olisi tuntenut tai käyttänyt runoa: samoja säkeitä lauloivat monet laulajat monilla seuduilla. Siitä, mitä runoja Lönnrot käytti, kerrotaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Avoimen Kalevalan kommentaarissa; linkki on jokaisen runon sivulla. Kunkin säkeen lähimmät vastineet ovat lukunäkymässä, ja myös Runoregi, FILTER-hankkeen tutkimustyökalu, näyttää samankaltaiset säkeet säe säkeeltä.