← RunoVerse

Sampo Kalevalassa ja kansanrunoissa

Yöllä tähtitaivaan alla paidattomat miehet kiskovat raskasta koristeltua esinettä alas kallioista rinnettä salkojen ja paljaiden käsien voimin.
Sammon ryöstö. Akseli Gallen-Kallela, 1905. Öljy kankaalle, 307,5 × 158 cm. Kansallisgalleria, Ateneumin taidemuseo, Suomen Säästöpankki Oy:n taidekokoelma. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen. Teos Kansallisgallerian verkkosivuilla Lue kohtaus: Sankarit saavat sammon kivimäestä ulos, 42. runo, säkeet 65–164
Siitä seppo IlmarinenPäivät sampoa takoo,Kirjokantta kirjottaa,Yöt neittä lepyttelöö.
— SKVR I1 79, Vuokkiniemi, 1825

Lue kansanrunojen säkeitä, joissa on nimi Sampo

Kalevalassa

Sampo on se, mitä Pohjolan emäntä vaatii tyttärestään (7. runo); Ilmarinen takoo sen, ja emäntä kätkee sen Pohjolan kivimäkeen (10. runo). Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen purjehtivat noutamaan sitä (39. runo); Väinämöinen nukuttaa kanteleensoitollaan Pohjolan väen, ja kolmikko vie sammon veneeseensä (42. runo). Taistelussa merellä Pohjolan emäntä saa sammon heidän veneestään mereen, jossa se särkyy: suuremmat palaset vajoavat veteen ja pienempiä aalto ajaa rantaan, ja Väinämöinen toivoo niistäkin uutta onnea (43. runo). Lopulta Väinämöinen lähtee ennustaen, että häntä vielä kaivataan tekemään uusi sampo (50. runo).

Kirjoittanut RunoVerselle tekoälymalli Claude Opus 5.5 Lönnrotin runotiivistelmien pohjalta.

Kansanrunoissa

Arkistojen kokoelmissa 94 runoa mainitsee sammon. Muistiinpanojen mukaan suurin osa niistä on Vienasta, ennen kaikkea Vuokkiniemeltä, ja seuraavaksi eniten Aunuksesta. Laulutyypeistä yleisimpiä ovat sammon ryöstö ja taonta, Väinämöisen ammunta ja maailmansyntyruno. Muutama runo mainitsee sen vain loitsun tai laulajan alkusanojen vakiosäkeessä.

Nämä säkeet Lönnrotin Kalevalassa

Kalevala, 1849, 7. runo, säkeet 328–332

328 työnnän seppo Ilmarisen,
329 joka samposi takovi,
330 kirjokannet kalkuttavi,
331 neitosi lepyttelevi,
332 tyttäresi tyy'yttävi.

Kansanruno: SKVR I1 79, Vuokkiniemi, 1825

Siitä seppo Ilmarinen
Päivät sampoa takoo,
Kirjokantta kirjottaa,
Yöt neittä lepyttelöö.

Lönnrotin vuoden 1849 Kalevalan 7. runossa on samankaltaisia säkeitä; merkityt sanat ovat kummassakin tekstissä, osa eri muodossa. Tämä kansanruno kirjoitettiin muistiin vuonna 1825, ennen kuin Lönnrot julkaisi ensimmäisen Kalevalan vuonna 1835.

Säkeitä kansanrunoista

Yksi säe kultakin kymmeneltä paikkakunnalta, joilta on eniten runoja, paikkakunnan varhaisimmasta tarkasti ajoitetusta muistiinpanosta. Nimi on korostettu.

Runojen paikkakunnat arkiston muistiinpanojen mukaan

Runot, joissa mainitaan Sampo, arkiston muistiinpanoissa annettujen paikkakuntien mukaan.

Eniten kartalla näkyviä kansanrunoja on seuraavilta paikkakunnilta: Vuokkiniemi, Kiimaisjärvi, Jyskyjärvi, Uhtua, Kontokki, Suomussalmi, Ilomantsi, Pistojärvi.

  • Vähintään 7 runoa
  • 3–6 runoa
  • 1–2 runoa
  • (tarkempi paikka ei tiedossa)
Kaikki kartan paikkakunnat

Vähintään 7 runoa

3–6 runoa

1–2 runoa

Nimi laulajien suussa

Nimen muodot, jotka kerääjät kirjoittivat muistiin laulajilta, kukin vähintään kolmessa runossa. Pelkästään kirjoitusasultaan eroavat muodot on yhdistetty, ja sijapäätteiset muodot, kuten Sammon, on jätetty pois. Kunkin muodon alla on runojen määrä ja alue, jolta yli puolet niistä on merkitty muistiin.

Lisää Kalevala-aiheista taidetta

Laulutyypit (SKVR- ja ERAB-runot; JR-muistiinpanoissa tyyppiä ei ole)

Sammon ryöstö, Sammon taonta, Väinämöisen ammunta, Maailmansyntyruno, Kanteleen soitto, Laivaretki, Kanteleen synty, Vieraalle maalle joutunut, Kilpakosinta, Taivaan taonta, Vipusen virsi, Aukaisen sanaisen arkun

Koko luettelo runojen määrineen on kohdassa Luvut.

Runot, joissa Sampo esiintyy
  1. 7. runo

    Wäinämöinen kuitenki ikävöipi omille maillensa ja Pohjolan emäntä lupa'aa ei ainoastansa laittaa hänen sinne, vaan antaa tyttärensäki hänelle puolisoksi, jos takoisi sammon Pohjolaan. Wäinämöinen lupa'aa kotiin päästyänsä lähettää seppo Ilmarisen sampoa takomaan, ja saapi Pohjolan emännältä reen sekä hevoisen kotimaille lähteäksensä.

  2. 10. runo

    Wäinämöinen tulee kotia ja kehoittaa Ilmarista lähtemään Pohjan neittä kosimaan, jonka olisi sammon takomalla ansaitseva. Ilmarinen tulee Pohjolaan, otetaan hyvästi vastaan ja laitetaan sammon taontaan. Ilmarinen takoo sammon ja Pohjolan emäntä saattaa sen Pohjolan kivimäkeen. Ilmarinen saapi purren, pala'aa kotiinsa ja kertoo Wäinämöiselle jo sammon Pohjolaan takoneensa.

  3. 15. runo

    Muutamana päivänä alkaa harjasta Lemminkäisen kodissa verta tippua, josta äiti heti arva’aa, jo surman pojallensa tulleen, rientää Pohjolaan ja kysyy Pohjolan emännältä, kunne oli Lemminkäisen saattanut. Pohjolan emäntä toki viimein sanoo, kuille töille oli laittanut, ja päivä antaa aivan tarkan tiedon Lemminkäisen surmasta. Lemminkäisen äiti lähtee pitkä harava kädessä Tuonen kosken alle, haravoipi vettä, kunnes saapi kaikki palaset poikansa ruumiista kokoon, sovittaa ne yhteen ja laittaa niistä lukuin ja voidetten avulla Lemminkäisen entisellensä. Lemminkäinen virottuansa kertoo, miten oli Tuonelan joella surmattu ja lähtee äitinsä kanssa kotia.

  4. 18. runo

    Tytär itse lupa'aa mennä sammon takojalle Ilmariselle, ja vasta'aa Wäinämöiselle, joka jo oli ennättänyt tupaan, ei huolivansa hänestä.

  5. 19. runo

    Ilmarinen tulee Pohjolan tupaan, kysyy tytärtä ja määrätään vaarallisille ansiotöille. Pohjan neiden neuvolla saapi työt onnellisesti täytetyksi ja kyntää ensiksi käärme-pellon, saapi toiseksensa Tuonen karhun ja Manalan suden, pyytää kolmanneksi hirveän suuren hauin Tuonelan joesta. Pohjolan emäntä lupa'aa ja kihla'aa tyttärensä Ilmariselle. Wäinämöinen pala'aa pahoilla mielin Pohjolasta ja kieltää kenenkään lähtemästä kilpakosiaksi toisen nuorempansa kanssa.

  6. 38. runo

    Tulee siitä kotiin ja kertoo Wäinämöiselle Pohjolan huolettomasta elämästä sammon varassa, kuin myöski, miten kosimatkansa oli käynyt.

  7. 39. runo

    Wäinämöinen kehoittaa Ilmarista lähtemään kanssansa sampoa Pohjolasta saamaan, johon tuumaan Ilmarinen suostuu, ja uroot lähtevät veneellä matkaan.

  8. 42. runo

    Uroot tulevat Pohjolaan ja Wäinämöinen sanoo heidän sammon jaolle tulleen; jos hyvällä eivät saisi puolta, veisivät kaiken väkisellä. Wäinämöinen ottaa kanteleen, alkaa soittaa ja nukuttaa soitollansa koko Pohjolan väen; käypi sitte toveriensa kanssa sampoa katsomaan; saavat sen kivimäestä ulos ja vievät veneesensä. Lähtevät sampo veneessä Pohjolasta ja kulkevat onnellisesti kotiin päin. Kolmannella päivällä hava’aa Pohjolan emäntä unesta, ja nähtyänsä sammon viedyksi, laittaa sakean sumun, ison tuulen ja muita vastuksia pidättämään sammon viejiä, kunnes ennättäisi jälkeen; myrskyssä häviää Wäinämöiseltä uusi kanteleensa mereen.

  9. 43. runo

    Pohjolan emäntä varustaa sotapurren ja lähtee sammonviejiä jälestä ajamaan. Kuitenkin onnistuu Pohjolan emännälle saada sampo veneestä mereen, jossa särkyy ja menee palasiksi. Pahoilla mielin valtansa häviännästä pala'aa Pohjolan emäntä, eikä saa, kun tyhjän kannen, koko sammosta Pohjolaan. Wäinämöinen kerä'ää tarkkaan sammon muruset rannalta, laittaa ne kasvamaan ja toivottaa ikuisiksi ajoiksi onnea.

  10. 45. runo

    Pohjolan emäntä laittaa tavattomia tautia Kalevalaan. Wäinämöinen parantaa väen mahtavilla lu'uilla ja voiteilla.

  11. 50. runo

    Ukko ristii pojan Karjalan kuninkaaksi, josta Wäinämöinen suuttuu ja lähtee myötyriksi pois, ennustamalla, että häntä vielä kerran kaivataan uutta sampoa, kanteletta ja valoa kansalle laittamaan; hän laski vaskisella veneellä maan ja taivaan väliin, jossa vieläki lienee, mutta kanteleen ja suuret laulunsa jätti kansalle perinnöksi.

Luvut

Runoja, joissa mainitaan Sampo: 94.

Kokoelmittain: SKVR 82; JR 12.

Alueet runojen määrineen (alueella on jokainen sen paikkakunnilta peräisin oleva runo laskettu kerran): Viena 71, Aunus 10, Kainuu 4, Pohjois-Karjala 3, Etelä-Karjala 2, Laatokan Karjala (Raja-Karjala) 2.

Kartalla olevat paikkakunnat runojen määrineen (kahdelle paikkakunnalle merkitty runo on laskettu kummankin kohdalle): Vuokkiniemi 51, Kiimaisjärvi 10, Jyskyjärvi 7, Uhtua 6, Kontokki 5, Suomussalmi 3, Ilomantsi 2, Pistojärvi 2, Soanlahti 2, Kainuu 1, Kesälahti 1, Kivennapa 1, Metsäpirtti 1.

Runoja, joiden muistiinpanossa ei ole kartalle merkittävää paikkaa: 2.

Niiltä kymmeneltä paikkakunnalta, joilta on eniten runoja, on 89 kartalle merkitystä 92 runosta (97 %).

Laulutyyppiä vailla olevia SKVR- ja ERAB-runoja: 0 kaikkiaan 82 runosta (0 %).

Laulutyypit runojen määrineen: Sammon ryöstö 59, Sammon taonta 53, Väinämöisen ammunta 39, Maailmansyntyruno 30, Kanteleen soitto 21, Laivaretki 21, Kanteleen synty 19, Vieraalle maalle joutunut 18, Kilpakosinta 16, Taivaan taonta 16, Vipusen virsi 7, Aukaisen sanaisen arkun 6, Polin puulle pyörivälle 6, Ihmehevonen 5, Purren itku 5, Veneenveisto 5, Ennen metsä puita puuttuu 4, Kilpalaulanta 4, Kultaneito 4, Lemminkäisen virsi 3, Tuonelassa käynti 3, Ylösnousemusvirsi 3, Joka puu puree, joka sammakko sanoo 2, Kalevanpojan kosto 2, Kyynelten vierintä 2, Oikein on otavat tehty 2, Omat on virret oppimani 2, Parempi on omalla maalla ropehesta vettä juoda 2, Polvenhaava 2, Rutsa 2, Ei ole suojoa sijoa eikä tyyntä valkamoa 1, Eläimet sanansaattajina 1, Erilaisia parannusloitsuja 1, Haittan' on hako vesillä, köyhät eellä rikkahalla 1, Iivana Kojosenpoika 1, Karhua vastaan 1, Karjaa laitumelle laskettaessa 1, Kerskaukset ja varaukset 1, Koskea laskiessa 1, Laula, laula, kieli keito 1, Laulajan alkusanoja 1, Lauloi ennen Lappalainen 1, Luonnon nostatus 1, Metsälle lähtiessä 1, Miehen kolme pahaa 1, Miten ollen, kuin elänen 1, Onnimanni 1, Oravan metsästys 1, Päivän päästö 1, Rikkaan raha kuluu, köyhän raiskan pää menee 1, Saaren neidot 1, Sijan tiedän, missä synnyin 1, Suka mereen 1, Toisin ennen tuulet tuuli 1, Vellamon neidon onginta 1, Väinämöisen tuomio 1.

Nimen kirjoitusasut runojen määrineen: sammon 45, sampo 33, sampuo 21, sampon 11, sampu 11, sampua 10, samppo 8, sammo 6, sampoa 4, samppu 4, sampoja 3, samppuja 3, samppuo 3, sambuo 2, sampahan 2, sampohose 2, samppuvo 2, sampuja 2, sampusen 2, sampuu 2, sambo 1, sammoh 1, sammoin 1, sammolla 1, sammonkeula 1, sammonkeulasta 1, sammossasa 1, sammot 1, samopo 1, samp 1, sampoansa 1, sampohos 1, samponne 1, sampoo 1, samppua 1, sampun 1, sampuvo 1, sämpyö 1.

Laskematta on jätetty toimittajan muokkaamat tai kokoamat tekstit, varhaisten tutkijoiden kirjoissa ja papereissa lainatut säkeet, varhaisten antologioiden tekstit, runot, joiden kansanomaisuutta arkiston toimittajat epäilivät, itse sepitetyt runot sekä Kalevalasta tai muusta painetusta lähteestä opitut tekstit: JR 00458, JR 03371, JR 31642, JR 47299, JR 50502, JR 66679, JR 66699, JR 66701, JR 81582, JR 83935, JR 84316, JR 85509, JR 85577.

Toiseen kertaan laskematta: 30 tekstiä, jotka toistavat muualla kokoelmissa olevaa muistiinpanoa (puhtaaksikirjoitukset, jäljennökset toisen kerääjän papereissa, erikseen painetut katkelmat).

Tietoa tästä sivusta

Tällä sivulla on otettu huomioon runot, joissa Sampo mainitaan missä tahansa kirjoitusasussa. Kukin runo on laskettu kerran, mainitaanpa nimi siinä kuinka monesti tahansa. Luvut kertovat, monessako runossa nimi mainitaan, eivät sitä, monessako runossa on kyse hahmosta.

Mukana ovat RunoVersen kansanrunot Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran SKVR- ja JR-kokoelmista sekä Viron kansanrunousarkistosta (ERAB). Pois on jätetty kirjalliset tekstit: Lönnrotin Kalevala ja sen aiemmat laitokset, Kanteletar ja muut KR-korpuksen teokset. Pois on jätetty myös runot, jotka arkisto on luokitellut Kalevalasta opituiksi, sekä tekstit, jotka luettaessa osoittautuivat toimittajan muokkaamiksi tai kokoamiksi, varhaisten tutkijoiden kirjoissa ja papereissa lainatuiksi säkeiksi, varhaisten antologioiden teksteiksi, runoiksi, joiden kansanomaisuutta arkiston toimittajat epäilivät, itse sepitetyiksi tai painetusta opituiksi tai jotka seuraavat painettua Kalevalaa säe säkeeltä; ne luetellaan kohdassa Luvut. Varhainen painettu teksti, joka on laulun ainoa säilynyt muistiinpano, on laskettu mukaan, samoin runot, joissa arkiston toimittajat näkivät vain osittaista kirjallista vaikutusta. Jos kokoelmissa on sama muistiinpano kahdesti – puhtaaksikirjoituksena, jäljennöksenä toisen kerääjän papereissa tai erikseen painettuna katkelmana –, se lasketaan vain kerran.

Nimen jokainen kirjoitusasu on luokiteltu. Kirjoitusasut, jotka voivat olla vain nimi, on laskettu sellaisinaan. Kirjoitusasut, jotka ovat myös tavallisia sanoja tai muita nimiä (esimerkiksi aino ’ainoa’ tai Ahti, joka on myös vedenjumalan nimi), on ratkaistu säe säkeeltä, kukin säe omassa runossaan luettuna. Luokittelun ja säkeittäiset ratkaisut teki tekoälymalli Claude Opus 5.5.

Paikkakunnat ovat ne, jotka arkiston muistiinpanoihin on merkitty: yleensä paikka, jossa runo merkittiin muistiin, joidenkin runojen kohdalla laulajan kotipitäjä. Katkoviivainen ympyrä merkitsee seutua, josta tarkempaa paikkaa ei ole ilmoitettu. Kahdelle paikkakunnalle merkitty runo on laskettu kummankin kohdalle.

Runot ovat ne Lönnrotin vuoden 1849 Kalevalan runot, joissa hahmo mainitaan. Kunkin runon kohdalla ovat Lönnrotin oman tiivistelmän ne jaksot, joissa hahmo mainitaan (tai koko tiivistelmä, jos hahmoa ei siinä mainita), Avoimen Kalevalan (SKS) litteroinnin mukaan.

Kalevalan suomenkielinen teksti: Kirjalliset runot -korpus (KR), jonka Sakari Korpikallio on koonnut Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa (SKS) FILTER- ja REFOP-hankkeissa, CC BY 4.0. Lönnrotin tiivistelmät Avoimen Kalevalan (SKS) litteroinnin mukaan, CC BY 4.0. Englanninnos: W. F. Kirby, 1907. Kansanrunot SKVR-verkkopalvelusta (SKVR- ja JR-korpukset, toim. Saarinen, Alén, Niku, Kallio ja Stark, SKS 2024–, CC BY 4.0), kukin SKVR- tai JR-numerollaan; Viron kansanrunousarkiston (Viron kirjallisuusmuseo) runot arkistotunnuksellaan.